”Kun monttu oli lusikoitu tyhjäksi, valkeni tempun huikeus”

Otaniemeen nouseva Metallum on harvinainen esimerkki rakennushankkeesta, jossa vanhat rakennukset säilytetään, muutetaan uuteen käyttötarkoitukseen ja liitetään osaksi uutta, modernia pääkonttorikokonaisuutta. Samalla kun säilytetään, tehdään tilaa uudelle purkamalla ja louhimalla. Jo hankkeeseen ryhdyttäessä oli selvää, että louhinta olisi projektin tiukin vaihe ja suurin aikatauluriski.

Aikataulussa viiva, työmaalla ketju

Louhinta näkyy usein aikataulussa yhtenä viivana tai aikaikkunana, mutta työmaalla todellisuus on yleensä toinen. Kun louhintaurakoitsija oli valittu ja työvaiheet käytiin yksityiskohtaisesti läpi, avautui koko työn todellinen mittakaava. Ja samalla luottamus siihen, että hommasta selvitään.

Kyse ei ollut vain räjäytyksistä, vaan pitkästä ketjusta porausta, suojausta, mittausta, kuljetuksia ja jatkuvaa yhteensovittamista ympäröivän kaupungin ja etenevän työmaan kanssa.

Hankkeen vaikein kohta – ja samalla tärkein

Yksi keskeisimmistä haasteista liittyi työjärjestykseen. Kahden säilytettävän rungon väliin tulevan uudisosan perustustyöt haluttiin käyntiin mahdollisimman aikaisin, mutta alue oli louhinnan työjärjestyksessä viimeinen, hitain ja teknisesti haastavin. Käytännössä kaikkein vaikein louhittava kohta oli samalla koko hankkeen aikataulun kannalta kriittisin.

Tämä ristiriita piti ratkaista yhdessä maanrakennusurakoitsija Jokioisten Maanrakennuksen kanssa. Työjärjestystä ei voinut katsoa vain louhinnan näkökulmasta eikä myöskään pelkästään hankkeen kokonaisaikataulun kautta. Yhteinen ymmärrys siitä, mikä on tärkeintä ja miksi, oli avain siihen, että työ saatiin etenemään järkevästi.

Lisähaasteita toivat tontin alla kulkeva Länsimetro, yhdystunnelit ja ympäröivä kaupunki. Meluluvat, metron ruuhka-ajat ja lähialueen toimijat – kuten päiväkodin päiväuniajat – rajasivat louhinta-aikaa niin tiukasti, että alkuun vaikutti siltä, ettei työpäivään jäisi juurikaan aikaa tehdä louhintaa.

Useamman päivittäisen räjäytysaikaikkunan neuvotteleminen eri osapuolien kanssa oli koko vaiheen kannalta ratkaisevaa. Se ei ollut tekninen temppu, vaan pitkäjänteisen yhteistyön ja viranomaisneuvottelujen tulos – ja samalla aikamoinen hallinnollinen sankariteko.

Kaupunkilouhinnan mittakaava yllättää

Kaupunkikohteessa louhinta on hidasta ja tarkkaa. Räjäytykset ovat pieniä, huolellisesti suunniteltuja ja tarkasti valvottuja, mikä tarkoittaa moninkertaista määrää työvaiheita verrattuna perinteiseen kiviaineslouhintaan.

Metallumissa suuren osan työstä muodosti irtiporaus: toiselta puolelta louhittiin kallio pois, toisella puolella suojeltiin säilytettäviä runkoja. Liittymäpintaa oli noin 450 metriä ja porauksien keskisyvyys kuusi metriä, joten yhteensä kallioon porattiin yli 25 kilometriä reikiä. Tämä on työtä, joka jää helposti näkymättömiin, mutta määrittää koko louhintavaiheen keston ja rytmin.

Kuva 1: Lujitusinjektoinnilla lujitettiin kallion reuna louhintarajasta. L-teräkset ovat louhinnan tuentapalkkien tartunnat.
Kuva 2: Kuvasta on nähtävillä, miten kallionpinnassa on vaihtelua. Louhinnan tuentapalkit muistuttivat hetkittäin enemmän paikallavalettua seinää kuin palkkia.
Kuvat 3-4: Liittymäpintaa oli noin 450 metriä ja pinnan keskisyvyys kuusi metriä.

Louhinnan mittakaava näkyi myös logistiikassa, joka oli oma merkittävä kokonaisuutensa. Työmaalta kuljetettiin pois noin 30 000 m³ktr louhetta, yhteensä yli 80 000 tonnia. Tämä tarkoitti koko hankkeen aikana runsaat 2 000 yhdistelmäkasettiautollista eli keskimäärin noin 22 kuormaa työpäivää kohden.

Turvallinen työmaa myös aidan toisella puolella

Turvallisuus on louhinnassakin kaiken tekemisen perusta. Kalliota vahvistettiin ennakkoon tiivistysinjektoinneilla, lujituspulteilla ja louhinnan tuentapalkeilla, ja tärinää seurattiin koko ajan etäluettavilla mittareilla. Metro- ja yhdystunneleita tarkkailtiin jatkuvasti, ja jokaisen räjäytyksen jälkeen varmistettiin, että rajat pysyivät reilusti sallituissa arvoissa.

Turvallisuus näkyi myös työmaan ulkopuolelle. Kadunvarteen ja viereisen päiväkodin suuntaan rakennettiin teräskonteista suojaus, joka vaimensi melua ja rajasi työmaa-alueen.

Kaksikerroksinen konttirivi (sinikattoinen rivi kuvassa vasemmalla) rajasi louhinta-alueen ja työmaan ulkopuolisen liikennöinnin.

Kaikki meni juuri niin kuin pitikin

Louhintavaihe kesti kokonaisuudessaan noin kuusi kuukautta, ja massalouhinta valmistui aikataulussa. Yksi merkittävimmistä onnistumisen tekijöistä oli toimiva yhteistyö maanrakennus- ja louhintaurakoitsijoiden kanssa alusta alkaen.

Suurin oppi liittyy kuitenkin neuvotteluihin ja avoimuuteen. Vaikka lähtötilanne näyttää välillä mahdottomalta, ratkaisuja löytyy, kun asioista puhutaan ajoissa ja rehellisesti – niin viranomaisten ja naapureiden kanssa kuin työmaan sisällä.

Lopulta kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Huolellinen valmistelu, osaavat tekijät ja toimiva yhteistyö mahdollistivat sen, että poikkeuksellisen vaativa louhintavaihe saatiin vietyä hallitusti ja turvallisesti maaliin – keskellä elävää kaupunkia.

Kun monttu oli saatu lusikoitua tyhjäksi, valkeni työn huikeus alueen syvyyden ja tarkkarajaisuuden kautta. Rakenteita vahvistettiin samanaikaisesti louhintatöiden kanssa, mikä edellytti tarkkaa yhteensovittamista: räjäytyksiä voitiin tehdä vasta, kun vahvistusvalut olivat saavuttaneet riittävän lujuuden. Onnistuminen perustui huolelliseen ennakkosuunnitteluun, sujuvaan kommunikointiin ja urakoiden tiiviiseen yhteistyöhön.

Louhinta-alueelle rakentunut noin 15 000 m² uudisrakennus liitettiin vanhoihin runkorakenteisiin millimetrien tarkkuudella laajojen liittymäpintojen kautta. Kuva syksyltä 2025. HGR/Julius Kekäläinen

Metallum kesäkuussa 2026

NCC:n aikatauluinsinööri Paulus Partanen (kuvassa vasemmalla) ja projektijohtaja Jaakko Hakala työmaalla kesäkuussa 2026.