Kun asfalttikausi alkaa, Irmeli Ruuthin työt alkavat

NCC pyrkii edistämään moninaisuutta ja tasa-arvoa työpaikoilla. Alalla on kuitenkin vielä monia töitä, joissa naisia on erittäin vähän. Irmeli Ruuth on yksi harvinaisuuksista. Hän ajaa työkseen asfalttijyrää.

Ei ole mitään syytä, mikseivät naiset voisi tehdä asfalttihommia. Heitä on vain toistaiseksi harmillisen vähän. Irmeli Ruuth on NCC:llä vuosia työskennellyt jyräkuski, jonka työporukkaan kuuluvat kolme jyrä- ja kaksi levittäjäkuskia, huoltoautokuski, perä- ja liimamiehet sekä kaksi työnjohtajaa. Työporukka on pysynyt pitkään samana. Siinä sukupuolella ole kenellekään merkitystä, mutta mitään erioikeuksiakaan ei ole. Ja nyt puhutaan työpaikasta, jossa ei ole esimerkiksi vessaa.

Miten Irmeli Ruuthista tuli jyräkuski?

Irmeli ei haaveillut pikkutyttönä jyräkuskin töistä. Kun hän pienten lasten äitinä vuonna 1987 aloitti työt, hän ei ollut itse asiassa koskaan edes nähnyt niin isoa konetta. Perhetuttu oli houkutellut hommiin, mutta jyrä näytti lähinnä pelottavalta.

– Minulla oli kuitenkin hyvät opettajat ja työ opetti tekijää, Irmeli kertoo.

Irmelin työura alkoi tehdasompelijana. Kun tehdas suljettiin, Irmeli hakeutui ensin bussikuskikursseille ja päätyi lopulta asfalttityömaalle. Irmeli itse ei tee ammatinvalinnastaan isoa numeroa, vaan hänen mottonsa on, että se tehdään, mikä pitää tehdä.

Onko nainen jyräkuskina yleinen ihmetyksen aihe?

Irmeli ei ole itse tavannut työuransa aikana toista naista jyräkuskina.

– On selvää, että olen vähän silmätikkuna ja on sitä usein ihmetelty, että mitä tuokin tänne tulee. Minun on pitänyt todistaa osaamiseni. Ikävät jutut pistän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Suhtautuminen naiseen työmaalla on Irmelin mukaan muuttunut vuosien myötä paljon parempaan suuntaan. Nuoret ovat avarakatseisia.

Mikä vetää tien päälle?

Irmeli viihtyy työssään. Jos on pitkiä työjaksoja, vastapainona on pitkiä vapaita, jolloin ehtii harrastaa vaikka uusia ryhmäliikuntatunteja. Viime kesänä Irmeli iloitsi työkeikasta Lappiin, jonne ei ehkä muuten kesällä olisi tullut mentyä. Asfalttihommat ovat katkolla noin joulukuusta huhtikuuhun kelien mukaan. Sporttinen Irmeli nauttii, kun talvella on aikaa hiihtää ja lasketella. Ja silloin on aikaa perheelle, sillä Irmelin puoliso on asfalttihommissa Tanskassa asti. Lapset ovat aikuisia, ja kuinka ollakaan, yksi heistä on asfalttitöissä perämiehenä.

– Kun kevät koittaa ja huhtikuu alkaa, tulee sellainen kiva tunne, että kohta pääsee taas hommiin.