Kansallismuseon vastaava työnjohtaja Tuomas Nousiainen haluaa hyödyntää kaikkien sidosryhmien osaamisen hankkeen parhaaksi ja varmistaa kaikin käytössä olevin keinoin, että hanke etenee kohti tilaajan asettamia tavoitteita. Hän katsoo, että työmaalla kaikilla on selkeät vastuualueet ja aikatauluista pidetään kiinni.
– Allianssityömaalla opin kuinka tärkeää on yhteistyö kaikkien osapuolten kesken. Asioiden tekeminen yhdessä on erittäin toimiva tapa rakentaa. Kun aikaa ei kulu riitelyyn, pysyy ilmapiiri hyvänä, tieto kulkee ja lopputulos on parempi.
NCC on Kansallismuseon peruskorjaustyön pääurakoitsija ja sillä on hankkeessa mukana monia eri aliurakoitsijoita. Kun Kansallismuseon korjaukseen valittiin kupari- ja peltitöiden urakoitsijaa, Nousiainen halusi, että valinnat tehdään huolellisesti kiinteistön omistajien, käyttäjien ja suunnittelijoiden kanssa oikeita asioita painottaen.
Kansallismuseon katolla on koristetorneja eli lanterniineja.
– Urakoitsijaa haettiin pitkään, kun mietittiin eri vaihtoehtoja. Vaskisepät osoittivat aitoa kiinnostusta ja osaamista perinnerakentamiseen ja yhteistyöhön. Kun Vaskiseppien Eero kertoi yrityksen historiasta, näimme kaikki, että tässä on meille oikea urakoitsija, Tuomas Nousiainen kertoo.
Urakkaneuvottelu jäi myös Vaskiseppien projektipäällikkö Eero Inkeroisen mieleen.
– Toisella puolella oli varmaan 15 ihmistä. Halusin vakuuttaa heille kiinnostuksemme ja ammattiylpeytemme Vaskiseppien historian kautta, sillä jo nimemme kertoo paljon. Vaski on kuparin vanhainaikainen nimi ja seppä on nimitys taitavalle tekijälle. Olemme siis perustaneet yrityksen siltä pohjalta, että olemme taitavia tekemään kuparista asioita.
Työtä tehdään vanhaa säästäen, korjaten ja kierrättäen
Vaskiseppien Eero Inkeroisen ja toimitusjohtaja Aapo Typön mielestä vanhan säilyttämisen maksimointi tekee hankkeesta hyvin kiinnostavan.
– Työhömme kuuluu arvioida, minkä verran vanhaa kuparia voidaan hyödyntää edelleen tässä korjaustyössä. Kuparihan on kestävä materiaali, mutta se pitää tuntea ja sitä pitää osata käsitellä hyvin, kun sen kanssa työskentelee. Se poikkeaa pellistä merkittävästi.
Vaskiseppien Aapo Typpö esittelee liuskekivistä tehdyn paanukaton kupariosia. Vaskisepät muistuttavat, että seppä ratkaisee katon käyttöiän. Vaikka kupari materiaalina kestäisi satoja vuosia, sen saumaaminen kovettaa kuparia. Vihreä patina kuparissa suojaa materiaalia.
Aikanaan taidokkaasti rakennetut Kansallismuseon kupariosat ovat säilyneet verrattain hyvin, mutta kuparin alla puurakenteet ovat suurelta osin mennyttä. Kansallismuseon korjattaviin puurakenteisiin haluttiin pohjoisen kuuluisaa tiheää puuainesta, joka kestää seuraavat sata vuotta. Puurakenneosia valmistetaan ja vanhoja peltiosia kunnostetaan ja yhdistetään Vaskiseppien pääverstaalla Ylivieskassa.
– Tällaisessa hankkeessa todella ymmärtää myös arkkitehdin näkökannat ja tarkkuuden, kun hän katsoo yksityiskohtien kautta tätä historiallista kokonaisuutta. Kansallismuseossahan eri osat ja julkisivut ilmentävät eri aikakausia ja arkkitehtuurin vaiheita, Eero Inkeroinen toteaa.
Vaskiseppien projektipäällikkö ja rakennuspeltiseppämestari Eero Inkeroinen (vas.) sekä Aapo Typpö, joka on Vaskiseppien toimitusjohtaja ja peltiseppä hänkin. Vaskisepillä on ollut Kansallismuseolla töissä työpäällikkö Juho Saaren kanssa 1-6 peltiseppää kerrallaan tarpeen mukaan.
Lopputulos on tekijän ammattitaidosta kiinni
Vaskisepät muistuttavat, että sekä kupari- että peltirakenteet kestävät sen mukaisesti, miten taitava tekijä ne on tehnyt.
– Kuparihan on materiaali, joka kestää satoja vuosia, mutta on sepän taidosta kiinni, miten työn jälki kestää aikaa. Saumaukset ja kiinnitykset ratkaisevat kestävyyden.
Kansallismuseon työmaalla laatutaso pidetään korkealla ja jos huomaa tehneensä virheen, se kerrotaan.
– Kun korjaa puutteet, määrittää samalla myös työn tason muille tekijöille. Kansallismuseo on jo pelkkänä rakennuksena meidän arvokasta kansallisperintöämme ja siksi tämä on kokeneiden tekijöiden rakennushanke.
– Henkilöstömme on koulutettu erikoisosaamiseen, johon menee aikaa ja johon on vaikea löytää tekijöitä. Tällä hetkellä olemme tyytyväisiä siihen, että erikoisosaamistamme arvostetaan, vaikka yleistekijöitä on paljon vapaina, kun töitä on ylipäänsä vähemmän, toimitusjohtaja Aapo Typpö sanoo.
Vaskisepillä on Kansallismuseon lisäksi saman tyyppinen vaativa työ käynnissä Helsingin rautatieasemalla.
– Nyt olemme juuri sellaisissa haastavissa hankkeissa, johon henkilöstömme on koulutettu. Meidän tapa toimia on sellainen, että jokainen on hankkeissa mukana rakentamassa tarvittaessa ihan konkreettisesti katolla, myös minä. Näin emme kukaan vieraannu arkitekemisestä, olipa työnkuva sitten myyntiä tai johtamista, sanoo Aapo Typpö, Vaskiseppien toimitusjohtaja, osakas ja itsekin seppä sukunsa neljännessä polvessa.
Myös Kansallismuseon projektipäällikkö Eero Inkeroisella on toimintatavan mukaisesti monta roolia. Hän on myös kokenut rakennuspeltiseppämestari, myyjä ja yrityksen osakas.
Kansallismuseon rakennusvaiheen peltiseppä Ville Maar Heikkinen oli signeerannut nimensä lanternin sisärakenteeseen vuonna 1906. Vaskisepät jatkoivat perinnettä ja laittoivat nyt omat nimet siihen perään. Lanternin yläosa tehtiin kokonaan uusiksi. ”Kun katsoo työn jälkeä, se on käsittämättömän hienoa niillä työkaluilla ja telineillä, mitä silloin on ollut käytössä. Mutta samalla kuitenkaan työmenetelmät eikä työkalutkaan ole hirveästi muuttuneet.”, Eero Inkeroinen sanoo.
Hyvä yhteistyö rakentaa hyvää työnjälkeä
Sekä Eero Inkeroinen että Aapo Typpö kehuvat NCC:n tapaa johtaa työmaata. He huomauttavat, että aikataulujen kanssa on työmailla perinteisesti haasteita ja usein työ pitäisi olla jo valmis ennen kuin sitä on päästy edes aloittamaan. Nyt sellaista painetta ei ole, vaan asiat etenevät suunnitellusti.
– Täällä hommat aikataulutetaan kolmen viikon Last Planner-järjestelmällä niin, että meillä on joka maanantai urakoitsijapalaveri, jossa jumpataan työt läpi post-it-lapuista tehdyn Planner-seinän edessä yhdessä. Näin pystytään puuttumaan poikkeavuuksiin ajoissa, Inkeroinen kertoo.
Kansallismuseon korjaustyön NCC:n vastaava työnjohtaja Tuomas Nousiainen arvostaa hankkeeseen valittujen urakoitsijoiden korkeaa ammattiosaamista ja tukee työmaan avointa ilmapiiriä ja yhteistyötä.
– Täällä myös hyödynnetään toistemme osaamista ja työtä niin, että tekeminen on tehokasta ja kaikille urakoitsijoille jää aikaa tehdä työ huolellisesti, Eero Inkeroinen toteaa.
Vaskisepät vakuuttavat, että vastaava työnjohtaja on luonut työmaalle ilmapiirin, jossa paras idea valitaan ja urakkarajoilla olevia töitä sovitaan niin, että työt ovat kaikille järkeviä.
– Moni peräänkuuluttaa kumppanuutta, mutta täällä todella kysytään mielipidettä ja mietitään yhdessä, miten saadaan kaikkien näkökulma huomioitua, Aapo Typpö toteaa.
– Käytännössä otan esimerkiksi kuvia työvaiheista, meidän seppä piirtää luonnokset ja usein saamme suunnittelijankin vakuuttumaan, että idea on hyvä ja se otetaan hyvin vastaan, Inkeroinen sanoo.
Kansallismuseota korjataan lohko kerrallaan suunnitelman mukaisesti. Siirtymävaihe alkaa rakennustelineiden siirrolla.
Ammattiylpeyttä lisää tunne siitä, että työtä arvostetaan ja nyt on todellakin parhaat tekijät koolla.
– Kun kokoonnuimme kaikki urakoitsijat aloittamaan tätä Kansallismuseon hanketta, vastaava työnjohtaja kehotti meitä katsomaan ympärillemme ja huomaamaan, että tässä on nyt Suomen parhaat tekijät koolla. Me kaikki tällä työmaalla. Se oli pysäyttävä hetki, jossa tunsi, että tämä on todella merkityksellistä, Eero Inkeroinen toteaa.
Kansallismuseo ennen korjaustyötä. Kuvalähde: Museovirasto
Kansallismuseorakennus lyhyesti
- Osoite: Mannerheimintie 34, Helsinki
- Museovirasto ylläpitää museota ja valvoo korjaustyötä. Kiinteistön omistaa Senaatti-kiinteistöt.
- Rakennus valmistui vuonna 1910.
- Arkkitehdit: Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen.
- Korjaustyön pää- ja arkkitehtisuunnittelun työyhteenliittymässä: Arkkitehtitoimisto A-konsultit, Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy sekä Vilhelm Helanderin ja Juha Leiviskän arkkitehtitoimisto.
- Yksi Suomen kansallisromanttisen arkkitehtuurin pääteoksista ja jugend-helmi.
- Muotokielessä aiheita suomalaisesta kirkko- ja linna-arkkitehtuurista
- Koristeaiheina luonto- ja eläinaiheista ornamentiikkaa
- Rakennuksen eri osat kuvanneet eri kokoelmien luonnetta ja Suomen arkkitehtuurihistorian eri vaiheita
- Sisäpuolen ytimessä on Keskihalli, jonka pylväiden kannattamia holveja koristavat Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiset freskot, jotka valmistuivat vuonna 1928.
- Ulkopuolen pintamateriaaleina on käytetty vuolukiven ja rappauksen lisäksi karkeaksi työstettyä kotimaista graniittia.
- Peruskorjauksessa tehtäviä kuparitöitä ovat muiden muassa nämä:
- Kuparikattoa yhteensä 1075 m2
- Liuskekivialueiden liittymäpellitykset, kattoikkunapellitykset, reunapellitykset, ikkunalistoitukset, kourut, valjaskoukut, koristetornit eli lanterniinit
- Kansallismuseon torni on 58 metriä korkea ja se on rakennettu tiilestä. Ulkopuolella on Rubble Wall -tekniikalla tehty epäsäännöllinen graniittimuuraus. Ylin osa kuparikatteen alapuolella on puhtaaksimuurattua tiiltä. Tornissa ovat myös pyöreä koristeaihe.
- Tornin osista käytetään nimityksiä rondelli (pyöreä torni) ja lanterni tai lanterniini (tornin laella oleva pienempi lyhtymäinen torni).
- Kansallismuseon katto on liuskekivistä tehty paanukatto, mikä myös uusitaan korjaustyössä.
Lähde: https://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/historiaa
