Kuka olet?
Petteri 60 v, laboratoriomestari NCC Industryn Asfaltti-yksiköstä.
Millaisissa tehtävissä olet ollut?
Asfaltti- ja kiviaineslaboratorion eri tehtävissä, asfaltin suunnittelussa sekä tuotannonohjaustehtävissä.
Mistä pidät työssäsi?
Työkaverit tulee ensimmäisenä mieleen. Tässä työssä on myös sellainen tietty vapaus. Meillähän on esimerkiksi ikään kuin kaksi joulua; oikea joulu ja sitten vielä asfalttikauden loma-aika, kun työkausi loppuu. Kierto alkaa taas helmi-maaliskuussa, kun uusia urakoita alkaa selvitä ja aletaan miettiä niihin eri asfalttilaatuja ja massoja. Sykliin on tottunut ja oppinut pitämään siitä. Ennen oli talvella vähän pidemmät lomat ja kun muut lähti kesälomalle, me oltiin aina töissä. Kivaa on se, että nykyisin voidaan paremmin pitää osa lomasta kesällä.
Miksi olet viihtynyt NCC:llä?
Tämä on ollut vakavarainen ja turvallinen työpaikka, töitä on ollut ja niitä on tehty. En osaa oikein muuta kuvitellakaan, olen niin juurtunut tänne. Työkavereissa on muitakin pitkäaikaisia aikojen alusta. Tulin taloon 1985 toukokuussa ensimmäisen kerran. Muutaman vuoden olin välissä poissa ja keväällä 1993 tulin takaisin.
Millainen työkaveri olet?
Toivoisin olevani luotettava ja huumorintajuinen. Ehkä kiltti, joskus liiankin kiltti.
Mitä pidät vahvuuksinasi?
Tulen lähes poikkeuksetta toimeen eri ihmisten kanssa. Ehkä myös luovuus, uutta olisi kiva koko ajan keksiä ja kokeilla.
Mikä on mieleenpainuvin projektisi?
Kyllä se varmaan on Maarianhaminan lentokentän päällystäminen vuonna 2005 ja ehkä samoihin aikoihin Kuusamon lentokenttä, jossa marraskuun lopussa otettiin päällystenäytteitä pitkälti toistasataa nollakelissä ja räntää tuli vaakatasossa.
Miten yrityksen sisällä yhteistyötä voi parantaa?
Ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, mutta esimerkiksi yhdessä kahvittelua, ettei mene kovin totiseksi puurtamiseksi. Rennosti ja huumorilla. Monesti vien pussillisen pullaa asfalttiasemalla tai työmaalla käydessäni. Kaikkein mielenkiintoisimmat asiat käydään kuitenkin läpi ihmisten kanssakäymisissä eri työmailla. Oikean palautteen asfaltin laadusta saa suoraan sitä tekeviltä ihmisiltä, jolloin voin tarvittaessa yhteistyössä tuotannon kanssa vaikuttaa laadun kehittämiseen.
Mikä on suurin oppisi vuosien varrelta?
Vielä on opeteltavaakin, mutta yhteistyö ja työkavereiden välinen kanssakäyminen on kaiken a ja o.
Entä kun on tapahtunut jotain ikävää, mitä olet oppinut niistä?
Asia pitää ottaa reilusti puheeksi ja puhua puhki jonkun tai joidenkin kanssa. Ainakin meidän työyhteisössä tukea tulee. Itsellekin tuli tässä jokin aika sitten joitain simppeleitä mokia, eikä siinä mitään. Joskus on niin tarkkuutta vaativaa tämä meidän työ, niin voi lipsahtaa. Silloin pitää vaan sanoa reippaasti, että minä se olin.
Missä asioissa näet suurimmat vuosien aikana tapahtuneet muutokset?
Työturvallisuus ja tietotekniikka, siinä varmasti ne suurimmat muutokset. Työkaverin kunnioittaminen on kasvanut ja korostunut. Syrjintää ei minusta nykyisin ole, jos ei nyt paljon ollut ennenkään, vaan työkaverit kohdataan vertaisina, oli se sitten kuka tahansa.
Miten ihmisten asenteet ovat muuttuneet?
Ollaan asiallisempia ja ammattimaisempia. Joskus näistä töistä puhuttiin ”uittohommina”, mutta ei enää! Ala on teknistynyt ja ihmiset siinä mukana.
Mitä haluaisit sanoa nuoremmille sukupolville?
Ainakin sen, että kannattaa selvittää tarkasti omat oikeudet ja velvollisuudet sekä pitää huoli omasta ja muiden turvallisuudesta. Uskalla sanoa, jos olet jossain asiassa eri mieltä.
Miten näet rakennusalan kehittyvän tulevaisuudessa?
Asfalttialalla ympäristönäkökohdat tulee huomioida yhä enemmän ja digitalisaatio jatkuu. Asfalttimassaa kuitenkin edelleen valmistetaan, levitetään ja tiivistetään – niin se hyvä päällyste syntyy ja se on meidän tehtävä.
