Tamperelainen Jani Viitaharju on toiminut työpäällikkönä kohta kymmenen vuotta. Työpäällikön rooli sopii Janille, joka tykkää rakennusalan projektiluonteisuudesta ja nauttii tiimin johtamisesta ja sparraamisesta. Viihtymistä on vauhdittanut myös mahdollisuudet kehittää itseään ja kouluttautua.
Kuka olet?
Olen Jani Viitaharju, työpäällikkö Tampereelta. Synnyin Hämeenkyrössä, mutta lähes koko aikuisikäni olen asunut Tampereella. Viime vuoden alussa muutimme Kangasalan puolelle. Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme päiväkoti-ikäistä lasta. NCC:lle tulin valmistuttuani Tampereen Teknillisestä Yliopistosta vuonna 2006.
Millaisissa tehtävissä olet ollut?
Aluksi tein työmaainsinöörin hommia aika laajalla toimenkuvalla. Yhden projektin ajan olin vastaavana työnjohtajana ja sen jälkeen aloitin työpäällikkönä vuonna 2011. Työsuojelupäällikön roolissa olen myös ollut vuodesta 2010 saakka.
Mistä pidät työssäsi?
Tykkään toimenkuvastani, koska se on aika monipuolinen. Tykkään myös tämän työn projektiluonteisuudesta, että on selkeästi aloitus ja lopetus. Tässä roolissa pääsee oikeastaan kaikkien muiden henkilöstöryhmien kanssa tekemisiin, mitä NCC:llä on, koska työpäällikkö toimii linkkinä vähän joka suuntaan. Hienoa on myös, kun on saanut kasattua hyvän tiimin projektin ympärille. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, johtaa tiimiä ja sparrata sen jäseniä.
Miksi olet viihtynyt NCC:llä?
Suurena rakennusyrityksenä NCC on tarjonnut mahdollisuuksia kehittymiseen ja kouluttautumiseen. Se on itselläni isossa roolissa, että pääsee kehittämään itseään. Näin motivaatiokin pysyy yllä. Olen saanut suorittaa töissä mm. RATEKOn Rakennusalan tuotantojohtajan koulutuksen sekä Aalto EE:n kanssa toteutetun NCC:n Liikkeenjohdon koulutuksen.
Millainen työkaveri olet?
Olen aika helppo työkaveri ja työntekijä. Tuskin kellään on hirveän isoa kynnystä tulla juttelemaan tai kysymään asioita. Töissä olen enemmän työorientoitunut ja pyrin tekemään tehokkaasti töitä, mutta tulee sitä juttuakin heitettyä. Esimiehenä pyrin antamaan alaisilleni niin paljon vapauksia ja päätösvaltaa toteuttaa oman työnsä kuin mahdollista. Se lisää ihmisten motivaatiota, kun pystyy itsekin vaikuttamaan omaan työhönsä.
Mitä pidät vahvuuksinasi?
Näkisin, että päätöksentekokyky ja tiimipelaaminen ovat vahvuuksiani. Projekteilla tulee paljon päätöstilanteita, jotka pyrin aina itse hoitamaan heti tai mahdollisimman nopeasti alta pois. Kun päätös on tehty, niin pyrin seisomaan sen takana ja sen mukaisesti tuen projektin muita henkilöitä. Yhdessä tehdään hommia – porukalla mennään metsään ja porukalla onnistutaan.
Mikä on mieleenpainuvin projektisi?
Kyllä se on ensimmäinen hanke työpäällikkönä eli Lielahtikeskus. Se oli 36 miljoonan euron hanke, jossa rakennettiin osittain kauppakeskus ja osittain julkisten palveluiden keskittymä. Hanke opetti paljon ja kantapään kautta tuli paljon kokemuksia, joita en ole unohtanut.
Onko joku kollegasi erityisesti vaikuttanut työhösi positiivisesti?
Ei tule ketään yksittäistä mieleen, mutta uran varrelle on mahtunut liki kymmenen esimiestä ja moninkertainen määrä erilaisia konkareita ja mentoreita, joilta olen oppinut paljon. Monien kollegoiden toiminta- ja työtavat ovat olleet sellaisia, mistä on voinut oppia ja ammentaa.
Mikä on suurin oppisi tähän mennessä?
Yrityksen tärkein voimavara on ihmiset ja hyvällä johtamisella on iso merkitys ihmisiin ja tiimeihin. Hyvä johtaminen edesauttaa hyvän motivaation ja ilmapiirin luomiseen. Jokaisen esimiehen pitäisi aina pysähtyä ja keskustella alaisten kanssa ja kysyä, mitä kaikille oikeasti kuuluu. Ihmisten johtaminen on eri asia kuin asioiden johtaminen, sekin on hyvä pitää kirkkaana mielessä.
Onko mieleesi jäänyt jokin hauska tapahtuma, jonka haluat kertoa?
Monta vuotta sitten olimme firman hyvinvointitapahtumassa Peurungassa. Siellä urheiltiin ja pelattiin muun muassa sählyä. Vaikka tarkoitus oli edistää hyvinvointia, Tampereelta neljä henkilöä onnistui telomaan itsensä sählypelissä viikonlopun aikana ja olivat maanantaina sairaslomalla. Se taisi kyllä olla viimeisiä Peurungan reissuja, mitä järjestettiin.
Entä kun on tapahtunut jotain ikävää, mitä olet oppinut niistä?
Kaikista projekteista on tullut opittua jotain. Vahvimmin on tietenkin jäänyt mieleen ne, missä on tullut tehtyä jotain virheitä.
Missä asioissa näet suurimmat vuosien aikana tapahtuneet muutokset?
Kilpailu on selkeästi kiristynyt. Meidän pitää olla enemmän hereillä, vähän parempia ja nopeampia kuin ennen.
Digitalisaatio on tullut työmaille, mobiililaitteiden avulla pystyy lukemaan suunnitelmia, dokumentoimaan laatua ja tekemään työturvallisuushavaintoja. Työturvallisuuden taso on noussut huomattavasti minunkin aikanani. Ennen puhuttiin, että muistakaa käyttää kypärää, ja nykyään mietitään, miten kvartsipölyä voidaan mitata. Vaatimustaso on noussut.
Miten ihmisten asenteet ovat muuttuneet?
Työturvallisuus on parantunut kautta linjan. Toki edelleen joidenkin henkilöiden kanssa tehdään vielä töitä asenteen kanssa, mutta keskusteltavat asiat ovat kuitenkin eri asioita kuin kymmenen vuotta sitten.
Olen huomannut, että esimies-alaissuhteet ovat muuttuneet aika paljon. Enää ei ole mitään herranpelkoa tai hierarkiaa, mikä on hyvä juttu. Varsinkin nuorempi sukupolvi on rohkeampi, he kaipaavat avointa keskustelua ja palautetta, sellaista jatkuvaa dialogia. Siinä pysyy itsekin esimiehenä paremmin ajan tasalla ihmisten aikaansaamisista ja motivaatiosta.
Mitä haluaisit sanoa nuoremmille sukupolville?
Kannattaa tarttua rohkeasti niihin haasteisiin mitä annetaan. Ei kannata pysyä pelkästään omalla mukavuusalueella, vaan hakea kokemuksia kaikesta, mitä yritys tarjoaa. Mikään toimenkuva ei ole huonoksi tulevaisuutta ajatellen.
Miten näet rakennusalan kehittyvän tulevaisuudessa?
Ympäristöarvot ja vastuullisuus tulevat korostumaan entistä enemmän myös asiakkaiden vaatimuksissa. Se on hyvä asia NCC:n kannalta, koska olemme näissä asioissa jo pitkällä. Digitalisaatio ja automaatio tulevat valtaamaan alaa tuotannon puolella, myös suunnittelussa ja suunnittelunohjauksessa. Laadun ja kosteudenhallinnan seuraamista ja dokumentointia varmastikin automatisoidaan jollakin tasolla, ja siinä täytyy yhtä lailla pysyä kehityksen kärjessä.