NCC:n tahtotilana on olla asiakkailleen kumppani, joka omalla ammattitaidollaan, yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa ja hallussaan olevan osaamisen, tiedon ja tietämyksen pohjalta pystyy taidokkaasti huolehtimaan asiakkaan rakennusprojektista – sen kompleksisuudesta huolimatta.
Huolehtiminen on paitsi projektin läpiviemistä sovitusti, myös huolehtimista siitä, että valmis lopputuote vastaa asiakkaan odotuksia ja palvelee juuri hänen tarpeitaan. Ja sitä, että kaikissa toimissaan ottaa kohtuudella huomioon myös toisen osapuolen edun. Ratkaisukykyisyys laajemmin ajateltuna voi tarkoittaa vaikkapa sijoittaja-asiakkaalle sopivan sijoitustuotteen – eli rakennushankkeen – kehittämistä. Tai asiakkaan hankkeen tarpeisiin sopivan rakennuspaikan etsimistä ja löytämistä. Tai yhtä hyvin vaikkapa rahoituksen etsimistä käyttäjäasiakkaan tarvitsemille tiloille.
Toimitilan käyttäjällä harvoin on erillistä henkilöstöä toimitilaprojektinsa suunnitteluun, johtamiseen tai valvontaan. Usein asiakkaan puolelta projektia hoitavat yrityksen avainhenkilöt, joiden vastuulla on myös yrityksen liiketoiminta tai joku osa siitä. Heille on tärkeää, että he voivat keskittyä oman liiketoimintansa menestymisen varmistamiseen ja että he voivat luottaa siihen, että heidän toimitilaprojektiaan johtaa joku, joka ajattelee asioita aina myös heidän näkökulmastaan. Jos tuo luotettava kumppani ei ole rakentaja, niin silloin asiakkaan vaihtoehdoksi jää usein konsultin palkkaaminen. Sekin voi olla joskus hyvä ratkaisu. Konsultti ei kuitenkaan kanna vastuuta, vaan vastuu jää asiakkaalle itselleen. Parhaimmillaan asiakas voi valita kumppanikseen rakentajan, joka osaa, haluaa ja pystyy ajattelemaan asioita asiakkaan kannalta ja kykenee tuomaan asiakkaalle ratkaisuja tai helposti ymmärrettäviä ratkaisuvaihtoehtoja, joista asiakas voi valita parhaiten itseään palvelevan. Pahimmillaan asiakas voi saada rakentajan, joka kysyy – ja vaatii vastauksia – käyttäjältä sellaisiin asioihin, joihin vastatakseen tulisi olla rakentaja, eikä käyttäjän näkökulma tule välttämättä huomioiduksi.
Käyttäjän tarpeita palvelevien ratkaisujen löytämiseen tarvitaan myös suunnittelijoita. Arkkitehti luo rakennukselle muodon ja antaa sille mitat sekä suunnittelee toiminnalliset ratkaisut. Mutta toimiva ja käyttötarkoitukseen sopiva rakennus ja kannattava rakennusinvestointi on paljon muutakin kuin tilajärjestelyitä, mitoitusta ja estetiikkaa. Tarvitaan lukuisa määrä erilaisia teknisiä ratkaisuja, jotta olosuhdevaatimukset saadaan täyttymään ja talo saadaan toimimaan halutulla tavalla – energiaratkaisuja tai elinkaariedullisuutta unohtamatta. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun arkkitehti, tekniset erikoissuunnittelijat ja rakentaja tekevät yhteistyötä, kokonaisuutta yhdessä optimoiden.
Käyttöesineiden muotoilijat usein voivat havainnoida käyttäjiä todellisissa tilanteissa pystyäkseen määrittelemään heidän kannaltaan tärkeimmät ominaisuudet ja tuottamaan alustavan ratkaisun, jota sitten voidaan testata mallinnusten ja prototyyppien avulla. Rakentajalla, tai edes arkkitehdilla, harvoin on mahdollisuutta tutustua käyttäjän arkeen ja toimintaan yhtä syvällisesti. Rakentamisessakin mallintaminen on jo arkipäivää, mutta käyttäjäkokemuksen mallintaminen on vielä harvinaista. Muotoilija pystyy ehkä havainnoimaan yksityiskohtia, joissa käyttäjän omat kuvaukset eivät ole riittävän tarkkoja. Silti muotoiluprosessissakin usein vasta prosessin lopussa osataan kysyä käyttäjiltä asioita, jotka olisi pitänyt ymmärtää kysyä jo alussa.
Rakentamisessa ratkaisut ja ratkaisuehdotukset on tehtävä asiakkaalle esitettävien kysymysten pohjalta. Haasteena on, että aina ei rakentamista ymmärtämätön asiakas ymmärrä kysymystä tai vastauksen merkitystä lopputuloksen kannalta oikein, ja toisaalta – ymmärtääkö kysyjä saamansa vastauksen oikein. Vielä tavallisempaa on, että rakentaja uskoo tietävänsä, eikä tule edes kysyneeksi. Riski on sitä suurempi, mitä näennäisesti tunnetumpaa tai arvattavampaa käyttäjän toiminta on. Rakentaja lääkärikeskuksen asiakkaana ei välttämättä kuitenkaan ole tarkastellut toimivaa lääkärikeskusta henkilökunnan työn tehokkuuden tai hoitohenkilöstön turvallisuuden näkökulmasta. Eikä terveydenhuollon ammattilainen välttämättä huomaa rakennussuunnitelmassa olevia heikkouksia tai puutteita kuvia katsomalla. Kuvat eivät puhu hänen kieltään. Yhteinen kieli löytyy kommunikoimalla – ihmiseltä ihmiselle.
Parhaimmillaan suunnittelija pystyy luomaan toiminnallisen kokonaisuuden, joka parhaalla mahdollisella tavalla palvelee rakennuksen loppukäyttäjän tarpeita. Niin kuin Alvar Aalto Paimioon 1930-luvun alussa suunnittelemassaan tuberkuloosisairaalassa. Rakennuksen ratkaisut tukivat sen hetkisen hoitotiedon mukaisia toipuvan potilaan tarpeita tavalla, joka merkitsi uutta aluevaltausta koko parantolarakentamisessa. Sittemmin rakennuksesta on tullut yksi Suomen tunnetuimmista rakennuksista. Nykyhetkestä käsin tuntuu tosin oudolta, että Aalto suunnitteli rakennuksen vain yhtä käyttötarkoitusta varten ja jätti monikäyttöisyyden vaatimuksen, kestävän kehityksen näkökulmasta varsin tärkeän elementin, kokonaan huomioimatta. Mikään ei ole täydellistä.
Suomalainen muotoilu on maailmankuulua, samoin Alvar Aallon arkkitehtuuri. NCC:n tavoitteena on olla oman alansa asiakasymmärryksen parhaimmistoa.
