Näkökulmia: Riittääkö tavoitteen täpärä saavuttaminen vai uskallammeko nostaa tason korkealle?

Ilmastonmuutoksen torjunta on tällä hetkellä luontokadon ajureista aktiivisimpien toimien kohteena. Lainsäädäntö kiristyy vaiheittain, energiantuotanto vähähiilistyy vauhdilla, kiinteistönomistajat sopivat vähäpäästöisestä energiasta, ja rakennustarvikevalmistajat kehittävät ilmaston kannalta edullisempia tuotteita. Myös hankkeiden kehittäjät ja rakentajat ottavat käyttöön uusia ohjausmenetelmiä ja valmistautuvat hiilijalanjäljen raja-arvojen alittamiseen.

Hyvä, että juna on liikkeellä. Mutta kysymys kuuluu: tyydymmekö vain raja-arvojen alittamiseen – ehkä täpärästi? Vai voisimmeko nostaa tason niin korkealle, että teemme Suomesta vähähiilisen rakentamisen edelläkävijän?

Luontokato – monimutkaisempi, mutta ei mahdoton

Luonnon monimuotoisuuden kriisi on kertaluokkaa monimutkaisempi haaste. Sen taustalla on maan- ja vedenkäytön muutoksia, luonnonvarojen hyödyntämistä, ilmastonmuutosta, saasteita ja vieraslajeja. Jokainen näistä on oma kokonaisuutensa ja vaatii omat ratkaisunsa – mutta kaikki vaikuttavat luontokadon hidastamiseen ja pysäyttämiseen.

Kuten ilmastopäästöjen kohdalla, myös luontokadon torjunnassa vaikutus on suurin arvoketjussa. Pelkkä oman tontin tarkastelu ei auta. Luontokadon torjunta näkyy jo monissa hankkeissa – esimerkiksi viherrakentamisessa, viheralueiden säilyttämisessä, hulevesien hallinnassa ja vieraslajien torjunnassa. Miten nostamme luontokadon ilmastonmuutoksen rinnalle huomion keskipisteeksi – ja saamme toimiin vauhtia? Ja miksi luonnon monimuotoisuus jää usein “kiva lisä” -tasolle, vaikka se voisi olla kilpailuetu?

Voisiko yksinkertaistaminen auttaa?

Luontokadon taustalla vaikuttaa useita tekijöitä, jotka vuorovaikuttavat keskenään vaikeasti hahmoteltavalla tavalla. Voisimmeko määrittää jokaiselle luontokadon taustatekijälle erikseen oman mittarin – esimerkiksi viherrakentamisen määrän, hulevesien hallinnan tason tai kiertotalousasteen? Kun data on yksinkertaista ja vertailtavaa, sitä voidaan hyödyntää arvioinnissa ja tavoitteiden asettamisessa.

Auttaisiko tällainen epätieteellinen pelkistäminen luontokadon torjuntatoimia? Saisimmeko asiat vyörymään myönteiseen suuntaan?

Mitä mieltä sinä olet?

• Riittääkö täpärästi hiilijalanjäljen raja-arvon alle – vai uskallammeko nostaa tason korkealle?
• Miksi luontokato jää ilmaston varjoon tai ”kiva lisä” -tasolle?
• Onko aika määrittää alan yhteiset, yksinkertaiset mittarit, jotka ohjaavat ratkaisuja luontokadon pysäyttämiseksi?