Turun hankekehitysjohtaja Janne Alho on ehtinyt olla kiinteistökehittämisessä mukana lähes kaikissa rooleissa. Työelämän tärkeinä ohjenuorina Jannella on positiivisuus ja periksiantamattomuus, ja se ajatus, että kaikista hankkeista voi luoda bisneksen.
Kuka olet?
Olen Janne Alho ja toimin hankekehitysjohtajana Turussa. Aloitin roolissa marraskuussa 2019.
Millaisissa tehtävissä olet ollut?
Valmistuin rakennetekniikan insinööriksi -95 ja sain viran Turun tilaliikelaitokselta. Jatkoin samaan aikaan opintojani ja valmistuin Tampereelta rakentamistalouden diplomi-insinööriksi -98. Toimin virkamiehenä vuoteen 2001 saakka, jonka jälkeen menin konsultiksi. Olen itse asiassa edelleen auktorisoitu kiinteistöarvioitsija. Kehitin konsulttina viisi vuotta kuviota, jonka perusteella perustettiin Turun teknologiakiinteistöt. Sinne siirryin töihin vuonna 2013 ja vuonna 2018 lähdin takaisin Turun kaupungille. Sitten minut houkuteltiin tänne NCC:lle kesällä 2019.
Mistä pidät työssäsi?
Tykkään ideoinnista ja ison kuvan maalaamisesta, miten kohteen saa myytyä asiakkaalle. Mitä suurempi alue ja kokonaisuus on kyseessä, sitä mielenkiintoisempaa se on.
Miksi olet viihtynyt NCC:llä?
Saa käyttää työssäni kaikkea osaamista ja luovuutta, mitä minulla on. Periaatteessa vain taivas on rajana. Voin myös luottaa siihen, että jos minä myyn kohteen, niin siihen se myös rakentuu ja hyvin rakentuukin.
Millainen työkaveri olet?
Lähtökohtaisesti olen aina hyvällä tuulella. Lähtökohta on aina ensin positiivinen, realismi voi tulla sitten myöhemmin. Innostun lähes kaikesta. Se varmaan näkyy työkavereillekin, toivon että muutkin innostuvat.
Mitä pidät vahvuuksinasi?
Minulla on kattava kokonaiskokemus. Olen ollut julkisella puolella, konsulttina ja kiinteistöomistajan leivissä. Nyt olen ensimmäistä kertaa rakentajan palkkalistoilla. Olen ollut kiinteistökehittämisessä oikeastaan kaikissa rooleissa paitsi suunnittelijana.
Mikä on mieleenpainuvin hankkeesi?
Teknologiakiinteistöissä olin ideoimassa ja rakennuttamassa kahta toisiinsa liittyvää konseptia: Vierailukeskus Jokea ja Werstas-coworking-tilaa. Vuonna 2013 coworking oli aika uutta, joten loimme sitä vähän tyhjästä. Meille sanottiin ihan suoraan, että tällainen konsepti ei Turussa tule ikinä toimimaan. Hanke oli kuitenkin onnistunut ja coworking-tilat olivat valmistuessaan täyteen varattuja. Me loimme uudenlaista toimintaa Turkuun, johon kukaan ei alkuun uskonut.
Onko joku kollegasi erityisesti vaikuttanut työhösi positiivisesti?
Alaiseni Elias Mäkelä on äärimmäisen positiivinen henkilö ja meillä synkkaa hyvin. On kiva työskennellä yhdessä, kun mennään aina positiivisuuden kautta. Se tekee työilmapiiristä mukavan.
Mikä on suurin oppisi vuosien varrelta?
Periksiantamattomuus. Tähän liittyy ajatus siitä, että kaikilla hankkeilla on mahdollisuus olla bisnes jollekin yritykselle tai toimijalle. Kysymys on, keksitkö sinä siitä sellaisen bisneksen, jota voi tehdä? Ei kannata sulkea mitään pois, koskaan ei tiedä milloin joku kymmenen vuotta vanha idea voi yhtäkkiä tulla ajankohtaiseksi ja toteutuskelpoiseksi. Jos jaksaa hioa ja vaalia jotain ideaa tarpeeksi pitkään, niin yleensä niistä tulee jotain. Ei pidä lannistua ensimmäisestä takaiskusta.
Onko mieleesi jäänyt jokin hauska tapahtuma, jonka haluat kertoa?
Olin ensimmäistä päivää ensimmäisessä työharjoittelussani rakennustyömaalla vuonna 1991. Menin seitsemäksi töihin ja odottelin omaa esimiestä. Tunnin odottelun jälkeen sain tehtäväksi koota puretun muottilaudoituksen puut pinoon. Ei siihen mennyt kuin puoli tuntia, jonka jälkeen lähdin etsimään mestaria ja kysymään, että mitä seuraavaksi. Ensimmäisellä kahvitunnilla sosiaalitiloissa minua lähestyi vanhempi sekatyömies, joka sanoi, että oli katsellut touhuani ja että semmoinen peli ei vetele. Kun on tehnyt jonkun homman, niin pitää odottaa kauan, että mestari tulee kertomaan seuraavan homman. Kysellä ei saa, muuten he kaikki muut näyttävät tosi huonoilta. Nuorena ja innokkaana opiskelijana ihmettelin sen aikaista touhua, kun ei saanut proaktiivisesti mennä hakemaan töitä. Onneksi toiminta on tehostunut niistä päivistä.
Jos on tapahtunut jotain ikävää, mitä olet oppinut niistä?
Pitää pystyä nauramaan itselleen, se on päivänselvä asia. Muuten tulee elämästä liian vaikeata.
Miten ihmisten asenteet ovat muuttuneet?
Kun aloittelin omaa työuraani, niin hierarkkisuus oli paljon näkyvämpää. Pomolla oli iso oma huone, jossa oli liikennevalot ovenpielessä. Sitä oikein pelkäsi mennä sinne sisään – aina oli kylmä hiki, kun painoi valoja ja odotti sisäänpääsyä. Nyt ollaan avotilassa kaikki ja tehdään yhdessä töitä. 30 vuodessa on tapahtunut hirveästi.
Miten näet rakennusalan kehittyvän tulevaisuudessa?
Yhteiskunnan vaatimukset tulevat siinä suhteessa lisääntymään, että se ei enää riitä, että kaupunkiin vain rakentuu taloja. Siihen tullaan yhdistämään paljon sisällöllistä asiaa. Ne voivat olla myös fyysisiä asioita, kuten hiilineutraalisuus, mutta kyllä rakentaja joutuu olemaan mukana yhteisön rakentamisessa entistä vahvemmin. Kaupungit vaativat sitä enemmän jatkossa, joten siinä asiassa pitää olla aktiivinen.
