Kuka olet?
Olen Eini Hakulinen ja toimin NCC:n pääkaupunkiseudun talonrakentamisen yksikön assistenttina. Avustan toimialan johtoryhmää ja yksikköämme monenlaisissa asioissa: hoidan projektilaskutusta, projekteihin liittyvää dokumentointia, järjestän yksikön yhteisiä tapahtumia ja toimin työmailla työskentelevien projektiassistenttien tukena. Kuulun myös NCC:n yhteiseen assistenttipooliin, joten välillä minut saattaa löytää myös NCC-talon vastaanottotiskin takaa.
Millaisissa tehtävissä olet ollut?
Ennen NCC:lle siirtymistä ehdin työskennellä 10 vuotta asianajotoimistossa. Tein töitä vastaanotossa sekä osittain sihteerinä, mikä toi työhön vaihtelevuutta. Käväisin myös töissä Granlund Consultingilla projektiassistenttina tekemässä Big Room -koordinointia, ja työpajojen suunnittelua. Ensimmäinen nuoruuden työpaikkani oli kuitenkin pitkään Mannerheimintien Rokkimäkissä. Kokemukseni keskenään hyvin erilaisista työpaikoista ovatkin siis opettaneet hyvää ihmistuntemusta. Asiakaspalvelutyössä oppii sietämään tiukkaakin palautetta ja haastavia tilanteita, joten nykyään en pienestä hätkähdä.
Mistä pidät työssäsi?
Pidän työni monipuolisuudesta ja siitä, että olen osa sekä yksikköä, projektiryhmää, että yhteistä sihteeripoolia. Se tuo työhön mukavaa vaihtelua ja myös ikään kuin oman tiimin – minulla on perinteisiä assistentin tehtäviä toimistolla, minkä lisäksi olen mukana muutamissa projekteissa ja tuuraan tarvittaessa myös vastaanotossa.
Miten olet viihtynyt NCC:llä?
Heti työssä aloittaessani kiinnitin ensimmäisinä viikkoina huomiota siihen, että täällä kaikki tervehtivät toisiaan jo aamu kuudeltakin. Meillä on mukava työyhteisö, mihin olen ilolla tuntenut kuuluvani jo NCC-urani alkumetreiltä saakka.
Millainen työkaveri olet?
Olen sosiaalinen introvertti. En viihdy huomion keskipisteessä, mutta haluan olla siellä, missä tapahtuu. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni, vaikka isossa joukossa olen ennemmin tarkkailija kuin äänessä. Tästä huolimatta olen helposti lähestyttävä ihminen ja työnkuvani puolesta on tietysti tärkeää olla avoin ja valmis kuuntelemaan ja auttamaan.
Mitä pidät vahvuuksinasi?
Suurin vahvuuteni on ehkä jo aiemmin mainitsemani monialaisen työkokemuksen sekä iän myötä karttunut ihmistuntemus, jonka avulla osaan kohdata erilaisia ihmisiä ja mukautua erilaisiin tilanteisiin. Puutun herkästi epäkohtiin, niin hyvässä kuin pahassakin. Haluan olla mukana monessa ja oppia laaja-alaisesti uusia asioita.
Onko joku kollegasi erityisesti vaikuttanut työhösi positiivisesti?
Assistentti Maarit Seitsonen, hän perehdytti minut tähän työhön perusteellisesti loistavalla ammattitaidolla. Hänellä on useiden vuosien työkokemus, ihailtavan hyvä ihmistuntemus sekä jämäkkä työote. Häneltä saan aina vastuksen kysymyksiini. Uudessa työssä aloittaessa perehdytyksellä ja ylipäätään ensimmäisillä työviikoilla on valtava vaikutus siihen, millainen fiilis työpaikkaa kohtaan muodostuu. Alku kertoo paljon. Maarit on ollut minulle työssäni suuri tuki, turva ja apu.
Mikä on suurin oppisi vuosien varrelta?
Vuosien aikana olen onnistunut kehittämään itselleni lehmän hermot ja minusta on tullut melkoisen rauhallinen. Olen oppinut sietämään vaikeita tilanteita enkä ota asioista liiaksi suorituspaineita. Osaan hoitaa asiat rauhallisemmin ja ymmärrän, ettei kiireellä tehden välttämättä saada aikaan parasta lopputulosta. Myös olen huomannut, että muutokset ja uudet toimintamallit voivat olla hyväkin asia.
Onko mieleesi jäänyt jokin hauska tapahtuma, jonka haluat kertoa?
Yhdessä aiemmassa työpaikassani minulle sattui puhelinvaihteeseen liittyvä hauska kömmähdys. Aloittelevana vastaanottosihteerinä minulla kuului työnkuvaan puheluiden yhdistäminen oikeille henkilöille. Eräänä myöhäisenä iltapäivänä vastaanottoon tuli puhelu, jossa pyydettiin erästä tiettyä henkilöä langan päähän. Soittaja puhui ruotsia, mikä ei itselleni ole kielistä se vahvin. Yritin kuitenkin parhaani ja kerroin soittajalle ruotsiksi, että hänen tavoittelemansa henkilö on jo ehtinyt poistua. Puhelun päätyttyä vieressä istunut työkaverini sanoi, että olin juuri kertonut soittajalle hänen tavoittelemansa henkilön poistuneen keskuudestamme. Olin käyttänyt ilmaisua Han har gått = hän on poissa (poistunut keskuudesta), vaikka tarkoitus oli ollut sanoa han har gått för i dag = hän on poistunut tältä päivältä. Sådant är livet, totesimme kollegani kanssa toisillemme nauraen.
Entä kun on tapahtunut jotain ikävää, mitä olet oppinut niistä?
Jos mokaan, on pakko vain yrittää ajatella, että ensi kerralla teen paremmin. Tehtävässäni on myös asioita, jotka ovat omista teoistani riippumatta menneet vihkoon. Mietin, voisinko ehkä opastaa ihmisiä tekemään asioita toisin ja parantaa yhteistä suoritusta.
