Merikasarmin vastaavan työnjohtajan Tuomas Nousiaisen sydän sykkii korjausrakentamiselle. Työpäivät ja hankkeet ovat monipuolisia, mutta kaikkein parasta ovat yksikön hyvä henki ja yhteen hiileen puhaltava työmaaporukka. Nuorempia kollegoita Tuomas kehottaa etsimään kokeneempia kavereita, joilta voi omaksua itselleen sopivan tavan johtamiseen, sillä hyvä johtaminen on kaiken keskiössä.
Kuka olet?
Olen Tuomas Nousiainen, vastaava työnjohtaja korjausrakentamisen puolelta. Toimipaikkana tällä hetkellä Merikasarmin työmaa. Kyseessä on siis ulkoministeriön peruskorjaus. Hanke on kestänyt jo pari vuotta ja jäljellä on vielä reilu puoli vuotta, eli juhannuksena pitäisi valmistua. Valmistuin rakennusinsinööriksi vuonna 2011 ja olen ollut jo vähän yli kymmenen vuotta NCC:llä töissä. Asun Nurmijärvellä ja olen kolmen pienen tytön isä.
Millaisissa tehtävissä olet ollut?
Olen alun perin koulutukseltani rakennuskonservaattori. Tein jonkun verran hommia sillä puolella, mutta sitten innostuin työnjohtohommista ja aloitin vuonna 2004 töiden ohella insinöörikoulutuksen. Kymmenen vuotta olen kiertänyt pk-seudun korjauskohteita, joista yhteensä viisi vuotta vastaavana työnjohtajana. Yhteensä on siis 15 vuotta alan kokemusta. Konservaattorin koulutuksesta suurin hyöty on ollut se, että ymmärrän ehkä hiukan paremmin museoihmisten ajatuksen juoksua.
Mistä pidät työssäsi?
Korjauspuoli on mielestäni rakentajalle parasta hommaa. Yksikään päivä ei ole samanlainen, koska varsinkin korjausrakentamisessa tulee yllätyksiä melkein joka päivä. Projektiluontoisuus on plussaa, kun ympäristö ja porukka vaihtuu ja saa tutustua uusiin ihmisiin. Täällä on myös suhteellisen vapaat kädet tehdä asiat, miten itse parhaaksi näen, kunhan homma toimii ja yksikön tavoitteet täyttyvät.
Miksi olet viihtynyt NCC:llä?
Hyvät esimiehet ovat olleet minulle se tärkein juttu viihtyvyyteen, toki myös muutkin työkaverit ja kiinteä yhtenäinen yksikkö. Isossa yrityksessä on etuna selkeät toimintatavat ja järjestelmät.
Millainen työkaveri olet?
Haastan mielelläni ja vaadin paljon sekä itseltäni että muilta. Esimiehenä pyrin olemaan reilu ja oikeudenmukainen, vaikka ei se välttämättä aina onnistu. Tällä hetkellä meillä on työmaalla todella hyvä porukka hommissa ja hommat sujuvat pitkälti omalla painollaan.
Mitä pidät vahvuuksinasi?
Vahvuuksiani mielestäni ovat ongelmanratkaisukyky ja -halu. Pyrin tarttumaan ongelmiin ja ratkaisemaan ne äkkiä, muuten niillä on tapana kasautua. Asiat saattavat myös seistä, kunnes saadaan päätös aikaan. Pidän itseäni myös periksiantamattomana. Huolehdin, että hommat tehdään niin kuin on sovittu, ehkä vähän rasittavuuteenkin asti jonkun mielestä. Ihmistuntemus on kehittynyt työn mukana. Aika nopeasti näkee, millainen ihminen on kyseessä ja mihin hän pystyy. Neuvottelutilanteissa näkee samoin, miten tilannetta kannattaa lähteä ohjailemaan.
Mikä on mieleenpainuvin projektisi?
Mieleenpainuvin on ensimmäinen työmaa edellisen työnantajan leivissä, ns. Makkaratalon saneeraus Helsingissä. Siinä oli maalaispoika ihmeissään. Isoja louhintoja talon alla ja nopeatempoinen remontti käytössä olevat tilat ympärillä. Luulot otettiin heti pois.
Onko joku kollegasi erityisesti vaikuttanut työhösi positiivisesti?
Ari Tikka, jonka leivissä toimin työnjohtajana monta vuotta. Ari on vetänyt hankkeita omalla jämäkällä, mutta reilulla tyylillään pitkään. Sain häneltä paljon apua, kun aloitin itse vastaavan työt. Nykyään sitä oppii ehkä eniten nuoremmilta, uusia tapoja toimia ja miten tietotekniikkaa sekä uusia järjestelmiä käytetään.
Mikä on suurin oppisi vuosien varrelta?
Varmaan se, että prosessien sujuvuuteen kannattaa panostaa varsinkin alussa. Alussa kun panostaa paljon, niin yleensä hommat sujuvat paremmin läpi hankkeen. Myös se on tärkeää, että jokainen hoitaa oman hommansa. Jos sinulle annetaan joku ruutu tehtäväksi, se pitää myös hoitaa. Silloin työmaa toimii.
Onko mieleesi jäänyt jokin hauska tapahtuma, jonka haluat kertoa?
Kerran kun oli pikkujoulut, niin työmaalta repesi sääsuoja myrskyssä. Työnjohtaja Matti Nokelaisen kanssa oltiin sitten vedenhallintahommissa myöhään iltaan työmaan katolla. Juotiin glögiä toimistolla sitten, eikä päästy juhliin. Nyt naurattaa, ei tosin silloin.
Entä kun on tapahtunut jotain ikävää, mitä olet oppinut niistä?
Pahimmalta tuntuu, jos jollekin sattuu työmaalla jotain. Siinä menee äkkiä yöunet, kun niitä miettii. Pyrin menemään kaikissa hommissa työturvallisuus edellä ja panostaa siihen.
Missä asioissa näet suurimmat vuosien aikana tapahtuneet muutokset?
Olin ensimmäisen kerran rakennustyömaalla apumiehenä yli 20 vuotta sitten. Suurin muutos on varmasti työturvallisuus ja miten paljon se on parantunut. Myös laatuun panostetaan enemmän nykyään, sitä mitataan useammin ja tarkemmin ja sitä dokumentoidaan, mikä on tietysti hyvä asia. Kaikki on mennyt aika digitaaliseksi – taidan itse olla ainoa kalkkis meidän työmaalla, joka lukee vielä paperisuunnitelmia. Työn rasittavuus on lisääntynyt ja arki on välillä tosi hektistä. Jaksamisen kanssa saa olla tarkkana.
Miten ihmisten asenteet ovat muuttuneet?
Laatuun ja työturvallisuuteen tosiaan panostetaan enemmän. Ennen oli myös esimerkiksi pölyä paljon, eikä mitään maskeja käytössä jne. Muistan sellaisenkin työmaan, missä kypärää ei enää tarvinnut pitää, kun elementtiasennukset olivat loppuneet.
Mitä haluaisit sanoa nuoremmille sukupolville?
Kaiken tekemisen keskiössä on edelleen hyvä johtaminen. Kannattaa koettaa löytää kokeneempia kavereita, joilta voi omaksua itselleen sopivan tavan johtamiseen ja tekemiseen. Itselläni on käynyt hyvä tuuri, kun olen saanut oppia kokeneilta vastaavilta paljon.
Miten näet rakennusalan kehittyvän tulevaisuudessa?
Haluaisin että rakennusalan profiili kehittyisi parempaan suuntaan. Tuntuu, että julkisuudessa tulee koko ajan pelkkää negatiivista uutista, ja se saattaa vaikuttaa muun muassa siihen, millaisia ihmisiä alalle tulevaisuudessa hakeutuu.
