NCC:n asfalttiyksikön aluejohtaja Ilmo Hyypästä ei tullut lääkäriä, mutta sen sijaan rakennusala on tarjonnut hänelle vaihtelevia tehtäviä ja konkreettisia lopputuloksia. Ala on Ilmon mukaan muuttunut hyvään suuntaan ja turvallisuusasenne on selvästi parantunut. Samalla on kuitenkin lisääntynyt tienkäyttäjien välinpitämättömyys tien päällä töitään tekeviä ihmisiä kohtaan.
Kuka olet?
Olen Ilmo Hyyppä. Toimin aluejohtajana ja vastuullani on Suomen Asfaltin Mobiilialue. Asun Espoossa ja perheeseeni kuuluvat opettajana työskentelevä vaimo sekä 5-, 7- ja 9-vuotiaat pojat. Perheen kanssa viihdymme erilaisissa ulkoilma-aktiviteeteissa. Itselleni kaikkein mieluisin harrastus on perhokalastus.
Millaisissa tehtävissä olet ollut?
Tulin NCC:lle vuonna 2011. Ennen NCC-aikaani toimin Destialla mm. hankinta- ja työpäällikkönä. NCC:llä toimin ensimmäiset vuodet hankintapäällikkönä. Kyseinen ajanjakso tuo mieleeni paljon hyviä muistoja; pääsin tehtävässäni hyödyntämään hankintatoimesta jo aiemmin kertynyttä osaamistani sekä luomaan uudenlaista hankintakulttuuria. Toisaalta pääsin myös mukaan pohjoismaisiin hankintoihin, mikä laajensi osaamistani, mutta myös toi täysin uutta perspektiiviä ja uusia verkostoja. Vuonna 2015 aloitin NCC Infra Services -yksikön vetäjänä. Keväällä 2019 palasin NCC Industryyn aluejohtajaksi. Yksikkömme vastuulla ovat siirrettävillä asfalttiasemilla toteutettavat päällysteprojektit, Kajaanin asfalttiaseman toiminta-alueen työt, uusiopintaustyöt sekä jyrsintä- ja stabilointityöt.
Mistä pidät työssäsi?
Pidän ehdottomasti nykyisestä tehtävästäni ja koen, että se myös sopii minulle hyvin. Haluan kantaa vastuuta ja toimia roolissani yksikön vetäjänä. Työ on sopivan vaihtelevaa, vaikka asfalttialalle tyypillinen vuoden kierto tietysti on ja pysyy. Kaikkein eniten pidän kuitenkin siitä, että pääsen tekemään töitä tämän loistavan porukan kanssa.
Miksi olet viihtynyt NCC:llä?
Vaikka hankintapäällikkönä työskennellessäni totuin myös yksinäiseen puurtamiseen ja siitä omalla tavallaan pidinkin, on työyhteisö ja varsinkin se oma lähipiiri aivan keskeisessä roolissa työssä viihtymisen näkökulmasta. Toinen asia, mikä omaan viihtymiseeni on erittäin suuresti vaikuttanut, on kaikkien NCC-aikaisten esimiesten minua kohtaan osoittama luottamus.
Millainen työkaveri olet?
Itse koen olevani ulospäinsuuntautunut ja avoin. Toivon, että minut koettaisiin myös kannustavana ja reiluna esimiehenä, joka pitää omien joukkojensa puolta.
Mitä pidät vahvuuksinasi?
Omat arvoni ovat linjassa NCC:n arvojen kanssa, mikä luo hyvän perustan kaikelle työnteolle. Itse koen olevani varsin järjestelmällinen ja määrätietoinen, omaavani hyvät sosiaaliset taidot sekä monipuolisen työkokemuksen ja osaamisen. Vahvuus on varmasti myös se, että nautin vastuusta ja työstäni esimiehenä.
Mikä on mieleenpainuvin projektisi?
Mieleenpainuvin projektini on päällystysurakka Vt 6 Ahvenlampi-Mansikkala Joutsenon ja Imatran välillä vuosina 2010-2011. Kokemusta päällystealasta oli tuolloin jo kymmenisen vuotta, mutta kyse oli kuitenkin ensimmäisestä ”omasta” projektista, josta työpäällikkönä vastasin. Hyppäsin työpäällikön hommiin vailla varsinaista projekti- ja linjajohtamiskokemusta, mikä teki projektista myös melkoisen oppimiskokemuksen. Olen äärettömän tyytyväinen, että älysin aikanaan tarttua tarjottuun tilaisuuteen.
Mikä on suurin oppisi vuosien varrelta?
Uutta tekemällä oppii ja vaikeudet kasvattavat. Tärkeää on myös olla oma itsensä ja kohdata ihmiset ihmisinä.
Entä kun on tapahtunut jotain ikävää, mitä olet oppinut niistä?
Jokainen läpikäyty tai käsitelty ikävä asia parantaa valmiuksia kohdata vastaavia asioita tulevaisuudessa. Ennaltaehkäisy, asioihin puuttuminen alhaisella puuttumiskynnyksellä – ja henkilöasioiden suhteen myös varhainen välittäminen – ovat keinoja välttää ikäviä asioita.
Missä asioissa näet suurimmat vuosien aikana tapahtuneet muutokset?
Tarpeeton muodollisuus on vähentynyt – pomoista on tullut valmentajia ja organisaation eri osista muodostunut tiimejä. Tuottavuutta on haettu alihankinnasta ja digitaalisuudesta. Kaikkein suurin ja tärkein muutos on kuitenkin tapahtunut turvallisuudessa – niin varusteissa kuin asenteissakin.
Miten ihmisten asenteet ovat muuttuneet?
Esimiehet ovat lähempänä alaisiaan ja keskustelu organisaation läpi avoimempaa. Jokaisella on oma tärkeä tehtävänsä, jota ennen muuta henkilön itsensä tulisi kehittää. Turvallisuuden suhteen asenteet ovat muuttumassa, mikä onkin äärimmäisen tärkeää, jotta pääsemme turvallisuustavoitteisiimme. Turvallisuus on myös osa työnantajamielikuvaamme. Samalla kun työtä tekevien asenne turvallisuusasioihin on selvästi parantunut, on ollut todella ikävä todeta tienkäyttäjien lisääntyvä välinpitämättömyys tien päällä töitään tekeviä ihmisiä kohtaan.
Mitä haluaisit sanoa nuoremmille?
Minusta piti tulla lääkäri, mutta päädyin kuitenkin rakennusalalle, enkä ole katunut. Tarjolla on vaihtelevia tehtäviä ja konkreettisia lopputuloksia. Myös eläkepoistuma tulee olemaan lähivuosina suurta ja siten myös nuoremmille aukeaa aiempaa nopeammin entistä vastuullisempia tehtäviä.
Miten näet rakennusalan kehittyvän tulevaisuudessa?
Rakennusala on kehittynyt ja tulee kehittymään harppauksin; digitaalisuus ja uudet sopimusmallit muokkaavat alaa. Toisaalta paljon on myös pysyvää – esimerkiksi betonia ja asfalttia ei ihan lähitulevaisuudessa muilla materiaaleilla pystytä korvaamaan. Päällystealan näkökulmasta toivoisin, että vallalla olevasta hintakilpailusta päästäisiin ympäristöystävällisyyttä ja elinkaarikustannusta painottaviin hankintamenettelyihin. Myös alan tutkimus- ja kehitystoiminnan toivoisin palaavan vuosituhannen vaihteen tasolle.
Hyvää ja turvallista kesää kaikille!
