Sähkötyöpöytä ja mukava asento. Läppäri, Teams ja “näkyykö?”. Laiturinnokka ja linnunlaulu. Kotitoimisto ja kirkuvat kakarat. Kollegojen jutunpurske ja flow-fiilis. Kivijalan kahvila ja asiakkaan ongelmat. Juoksulenkki, airpodit, osavuosikatsaus ja vaihtuvat maisemat. Co-working -tila ja nikotiinipurkankatkuinen hattupäinen hipsteri.
Työnteon tavat ja paikat ovat monipuolistuneet parissa vuodessa. Toiset antavat työn ja huvin sekoittua tehden töitä purjeveneeltä, mökiltä, kotoa, kivijalan kahvilasta tai co-working -tilasta, toiset taas ovat rutinoituneita pääkonttorifaneja tavatakseen ihmisiä, maksimoidakseen ergonomian tai ehkäpä pitääkseen työn ja huvin erillään.
Paikasta riippumatonta asiantuntijatyötä on tehty jo ainakin 2000-luvun alusta lähtien, mutta korona mullisti toimistotyöläisten arjen pysyvästi. Massiivinen mittakaava ja vauhti, joilla etätöihin siirryttiin, loi uusia haasteita ja mahdollisuuksia niin työntekijöiden jaksamiselle kuin organisaatioiden johtamiskäytänteille ja kulttuureille. Pandemian hellitettyä ihmiset ovat osittain palanneet toimistoille – ehkäpä rutiineja, luovuutta ja tiimejään etsimään. Spekulaatioita toimistojen kuolemasta, toimitilatarpeen vähenemisestä, hiljaisesta irtisanoutumisesta, uupumuksesta, arjen tasapaino(ttomuude)sta, hyvinvoinnista ja minkään muuttumattomuudesta on esitetty mediassa poukkoilevana uutisvirtana.
Samaan aikaan, kun yksilöiden, tiimien ja organisaatioiden arjet ovat muuttuneet, me kiinteistökehittäjät, kaupungin virkamiehet, toimitilavuokralaiset ja kiinteistöjen omistajat raavimme entistä intensiivisemmin päitämme miettien, miten muutokset vaikuttavat kaupunkien, kaupunginosien, kortteleiden, asuntojen ja toimistojen suunnitteluun.
Kysymysten tulva surffitukkani hautomassa aivokopassa on loputon: Miten tukea yritysten kulttuuria? Mikä on sopiva määrä tilaa missäkin ympäristössä millekin toiminnolle? Miten sitouttaa työntekijät organisaatioon? Olisiko tiloja järkevää jakaa? Onko hiilijalanjäljen minimointi tärkeämpää kuin työntekijän psyykkinen terveys? Miten tukea eri elämäntilanteita? Miksei kaikki tekniikka voisi aina toimia?
Voisimme spekuloida loputtomiin. Halusimme kuitenkin ymmärtää, mitä aivo- ja intuitiotutkimuksen, rekrytoinnin, työnteon ja työympäristöjen asiantuntijat sekä tavalliset tietotyöläiset työnteosta ajattelevat. Niinpä lähdimme yhdessä strategiayhtiö Un/knownin asiantuntijatiimin kanssa haastattelemaan heitä ja etsimään vastauksia mielessä myllertäviin kysymyksiin.
Tutkimustyön myötä vahvistui fiilis siitä, että tulevaisuuden toimistokonsepti on riippuvainen yrityksen kulttuurista – ja toisinpäin. 13 asiantuntijan ja yli 550 tietotyöläisen näkemyksiin pohjaava Työn uudet kasvot -tutkielma auttaa meitä ymmärtämään syvemmin, miten voimme yhdessä kaupunkilaisten ja organisaatioiden kanssa kehittää entistä kestävämpiä, merkityksellisempiä ja viihtyisämpiä ympäristöjä työntekoon, vapaa-aikaan, asumiseen ja itsensä toteuttamiseen.
Työskenteletpä mistä ja milloin vain, koko tiimimme toivoo, että julkaisu tuo uusia näkökulmia työsi tulevaisuuteen. Kontollasi on enemmän valtaa ja vastuuta omasta työstäsi kuin kenties koskaan aiemmin.
NCC:n kehitystiimin puolesta,
Eelis Rytkönen
Tutustu tutkimukseen tästä: ncc.fi/tyonuudetkasvot
