”Tiesin jo ennen haalariharjoittelun alkua, etten tiedä rakennusalasta paljoakaan, mutta voi pojat, tiesin vielä vähemmän kuin osasin kuvitella. Kuljin kesän ajan työmaalla täysin turistina kysellen, ihmetellen, katsellen ja yrittäen oppia niin paljon kuin on vain suinkin mahdollista lyhyessä ajassa. Uskomattoman moni asia pääsi yllättämään harjoittelun aikana, ja niistä yllätyksistä haluaisinkin kertoa hieman lisää.
Ensimmäisenä minut yllätti se, miten vähän tiesin. Tiedon tai ymmärryksen tietämättömyydestä lisääntyessä aloin jännityksellä odottaa ensi vuoden työnjohtoharjoittelua. Olin kuvitellut, että yhdessä kesässä oppisin alasta hirmuisesti ja osaisin varmasti jotain aikanaan työnjohtoharjoittelussa, mutta opin, että tiedän ja osaan vasta murto-osan kaikesta rakentamiseen liittyvästä. Onneksi NCC on pullollaan ammattilaisia, jotka osaavat kaiken sen, mitä minä en osaa. Riittänee siis, että opin motivoimaan nuo ammattilaiset esimerkiksi valumuotin kimppuun räntäsateisena marraskuisena aamuna. Helppo nakki.
Yksi konkreettinen yllätys minulle olivat juuri valumuotit. Olin ajatellut, että sellaisen tekemiseen on joko IKEA-tasoiset ohjeet tai vähintään työnjohto kertomassa mitä tehdään ja miten. Vaan eipä kertonut eikä ollut ohjeita, eikä niitä olisi meidän ammattilaiset tarvinneetkaan. Oli hienoa nähdä, miten kasasta lautoja ja vaneria muovautui ulkoportaiden muotti ihan tuosta noin vaan. Siihen enää vähän terästä ja betonia ja hienosti harjattu pinta ja taloon sisälle ei tarvinnutkaan enää kömpiä väliaikaisia portaita pitkin.
Positiivisin ja isoin yllätys oli koko työmaan henkilöstön suhtautuminen harjoittelijoihin. Kyselin kesän mittaan hirveän määrän toinen toistaan oudompia kysymyksiä ja aina minulle vastattiin. Asiat selitettiin niin selkeästi ja tarkasti, että ihailen työkavereideni pedagogisia taitoja. Minulle jäi fiilis, että olin varsin tervetullut lisäkäsipari rakennusmiesten ja timpureiden avuksi, ja jopa kysymyspatteristostani huolimatta minut otettiin iloisesti mukaan kaikkeen tekemiseen. Viimeisten viikkojen aikana, porukan jäädessä kesälomille, oli mukavaa huomata, että työnjohto luotti minulle joitain pieniä hommia itsenäisesti tehtäväksi. Pieniä juttuja heille ja varsinkin pieniä juttuja ison kohteen mittakaavassa, mutta suuria harppauksia harjoittelijalle kohti uraa rakentamisen parissa.”
