Osallistuin 15.11.2017 Helsingin kaupungin Ilmastokumppaneiden vuosiseminaariin, jonka teemana oli sidosryhmien sitouttaminen. Kuulin monia hyviä puheenvuoroja sidosryhmien kanssa tehtävästä yhteistyöstä ja sitouttamisesta useilta eri toimialoilta. Myöhemmin seminaarissa keskustelimme teemapöydittäin eri aiheista, joista itse olin saanut yhteistyökumppanien ja alihankkijoiden sitouttamisen.
Aihe on äärimmäisen tärkeä, sillä yksin on vaikea saada ympäristötavoitteita maaliin – siihen tarvitaan yhteistyötä. NCC:llä on kunnianhimoisia tavoitteita ympäristön suhteen. Päästövähennystavoitteemme on 50 % vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 2015 sekä jätteiden uudelleenkäyttö- ja kierrätysaste tulee olla vähintään 70 % vuonna 2020. Pitkällä aikajänteellä pyrimme hiilineutraaliuteen ja kiertotalouteen.
Miten sitten ympäristötavoitteita viedään maaliin yhteistyökumppaneiden ja alihankkijoiden kanssa? On erilaisia tapoja: pehmeämpiä, viestinnällisiä keinoja, sekä perinteisiä keppi- ja porkkana-keinoja.
Viestintää ja yhteistyötä
Pehmeinä keinoina nostin esille tietoisuuden ympäristötavoitteista, koska kenenkään on vaikea tehdä tavoitteiden eteen mitään, jos niistä ei edes tiedä. Siksi on tärkeää, että alihankkijat ja yhteistyökumppanit ovat tietoisia tavoitteista, sekä ymmärtävät niiden taustat. Tavoitteita voi käydä läpi esimerkiksi seurantapalavereissa sekä keskustella, miten tavoitteisiin päästään yhteistyössä.
Pehmeisiin keinoihin listasin myös yhteistyöprojektit, mm. allianssimallilla toteutetut, joissa kaikilla hankkeen osapuolilla on tärkeää päästä ympäristötavoitteissa maaliin. Sama koskee myös ympäristömerkittyjä hankkeita – kaikki hankkeen osapuolet tekevät töitä saavuttaakseen ympäristösertifikaatin vaatimukset.
Ja sitten myös keppiä ja porkkanaa
Kovempana keinona, ”keppinä”, toimivat sopimukseen kirjatut velvoitteet ja tavoitteet sekä niiden noudattamiseen liittyvät toimet, joita voivat olla esimerkiksi sanktiot. Jos esimerkiksi työmaalla on sovittu, että kukin toimija lajittelee jätteensä, eikä näin ole tapahtunut, väärin lajitelleiden jakeiden korjaus maksatetaan sillä, kuka lajitteli väärin. Ilmastokumppanit myös nostivat esille vaatimukset sopimuksissa esimerkiksi ympäristöjohtamisen tai päästövähennystavoitteiden osalta.
”Porkkanoissa” eli palkitsemiskäytännöissä molemmat osapuolet hyötyvät, kun tavoitteet menevät maaliin. Tämän kaltaisia palkitsemisperusteita voi käyttää mm. allianssimallissa. Palkitsemista voi tapahtua myös arvoketjussa moneen suuntaan. Pääurakoitsija voi palkita alihankkijoita hyvin toteutetusta työstä tai alihankkijayritys voi palkita pääurakoitsijan mm. ennakkosuunnitteluun panostamisesta, jolloin ad hoc -toiminta vähentyy ja alihankkija voi optimoida omaa toimintaansa paremmin. Myös hankinnan jälkeen tehtävä loppuselvitys ja -palaute auttavat molempia osapuolia parantamaan toimintaansa.
Ilmastokumppanit olivat kiinnostuneita erityisesti palkitsemiskäytännöistä ja uskon, että se on tie, joka johtaa pitkällä aikavälillä vielä innovatiivisempaan toimintaan ja sellaisiin päästövähennyksiin, kuin mitä muilla keinoilla voidaan saavuttaa.
Mitä mieltä sinä olet, miten yhteistyökumppanit ja alihankkijat sitoutetaan ympäristötavoitteisiin? Kerro hyvistä kokemuksistasi.
Johanna Kirkinen
ympäristöpäällikkö, NCC Building
