Teimme Metropolia Ammattikorkeakoulun projektiryhmänä esiselvitystä NCC:n parkkitalokonseptin soveltuvuudesta Suomeen, ja tämä selvitys korreloi vahvasti yllä mainittujen trendien suhteen. NCC:n parkkitalokonsepti on vähähiilinen, ja se perustuu modulaarisuuteen ja raaka-aineiden korkeaan kierrätettävyyteen. Esiselvitys koostui kolmesta eri vaiheesta; kirjallisuustutkimuksesta, eri organisaatioiden vähähiilisyystavoitteista sekä näiden organisaatioiden haastatteluista.
Tiedustelimme myös, miten liikenne muuttuu tulevaisuudessa ja miten pysäköinti muuttuu sen mukana. Nämä olivat vain osa kysymyksistä, joiden ohjaamana aloimme tutkia näiden teemojen nykytilannetta ja niiden haasteita.
Projekti tuotti mielenkiintoisia näkökulmia tulevaisuuden vähähiilisiin parkkiratkaisuihin ja tulimme löydöksien myötä siihen tulokseen, että NCC:n parkkitalokonsepti voisi olla hyvä vaihtoehto tilanteisiin, joissa parkkipaikkojen käyttöasteita on vaikeaa ennustaa. Pääomatehokkaassa rakentamisessa kerroksia voidaan nimittäin rakentaa vaiheittain kysynnän kasvaessa.
Saimme selville kiinnostavia yksityiskohtia pysäköinnin ongelmista ja kaupunkien toiminnasta pysäköintilaitosten kanssa, tässä niistä muutama. Kaupungit voivat tehdä parkkitalon alkuinvestoinnit sitouttamalla alueen taloyhtiöt lunastamaan osuudet parkkilaitoksesta. Kaupunki siis tällä hetkellä hallinnoi ko. yhtiötä eli käyttää äänivallallista osaketta. Ne taloyhtiöt, joiden pysäköinti on osoitettu ko. yhteispysäköintilaitoksiin, ovat velvoitettuja suorittamaan osakemerkinnän ja saavat täten äänivallattoman osakkeen yhtiöön. Kun kaikki laitokset on rakennettu ja liittyjäkiinteistöt ovat paikalla, kaupunki luopuu osakkeestaan ja täten taloyhtiöistä tulee ko. yhtiön äänivallallisia omistajia. Täten kaupungit eivät jää omistajiksi pysäköintilaitoksiin.
Liityntäpysäköinti on myös käyttöasteeltaan pieni, sillä autoilijat mieluummin kulkevat autolla loppumääränpäähän niin pitkälle, kuin se on mahdollista. Parkkipaikan maksullisuus on myös yksi tekijä, mikä vaikuttaa siihen, että autoilijat välttävät näitä paikkoja. Yhdessä haastattelussa nostettiin esille, että vaikka hinta oli edullinen, ei se houkuttanut autoilijoita sitä käyttämään.
Sähkölataukseen liittyvässä kysymyksessä todettiin, että sähkölatausvalmius tulisi olla, mutta sähkölatauspisteitä tulisi asentaa vain kysynnän kasvaessa, sillä tämänhetkisen tilanteen mukaan niiden käyttö on vähäistä. Haasteita tuo myös sähkölatauksen maksullisuus. Kun sähkölatauksen yhteyteen lisätään maksullisuus, niiden käyttö vähenee.
Vähähiilisyyden merkitys rakentamisessa korostui projektissa ja suurimmalla osalla organisaatioista ja sidosryhmistä sellainen löytyi. Liikenteen tulevaisuuden nähtiin pysyvän samana tai kasvavan jonkin verran.
NCC:lle tehty projekti oli erittäin mielenkiintoinen sekä ajankohtainen nykyisessä uudisrakentamisessa. Saimme haastateltavilta useita kiinnostavia näkökulmia, joihin emme olisi muuten todennäköisesti törmänneet ja voimme mahdollisesti hyödyntää näitä tietoja myöhemminkin. Kaikilla jäsenillä oli vahva tahto oppia ja ymmärtää tulevaisuuden tarpeita vähähiilisyyden suhteen eri organisaatioissa ja opimme myös samalla paljon projektien toiminnasta ja tarpeista.
Aleksi Laakkonen, David Romanov ja Jori Hyyryläinen
Metropolia Ammattikorkeakoulu
