Haalariharjoittelu on perinteisesti opiskelijoiden urapolun ensimmäinen etappi NCC:llä. Uudet työkaverit ja isot rakennustyömaat tuntuvat jo itsessään jännittäviltä asioilta, mutta vielä mielenkiintoisemmalta harjoittelu tuntuu silloin, kun työmaalle on päätynyt alanvaihdon siivittämänä. Haalariharjoittelija Linda Jaatinen ehti valmistua tradenomiksi ennen päätöstään lähteä rakennusalalle.
Keskellä Järvenpääläistä pientaloidylliä on elo kesäisenä iltapäivänä yleensä varsin rauhallista. Kuluneina kuukausina alueen asukkaat ovat kuitenkin saaneet totuttaa itsensä kaivinkoneen jylinään, kun alueelle on rakennettu uutta yhtenäiskoulua. Yksi työmaalla työharjoitteluaan suorittavista haalariharjoittelijoista on rakennusinsinööriksi opiskeleva Linda Jaatinen, joka muutti työn perässä kesäksi Turusta Järvenpäähän. Mikä toimi inspiraationa Lindan päämäärätietoiselle uranvaihdolle?
– Minulta kysytään monesti, onko suvussani rakennusalan ihmisiä, mutta oikeastaan olen ihan itse ohjautunut alalle. Monilla on jo nuorena jonkinlainen ajatus tulevaisuuden työurastaan, mutta minulla ehkä kesti vähän kauemmin löytää se oma juttu. Suoritin lukion jatkeena tradenomin tutkinnon, minkä jälkeen työskentelin muun muassa terveydenhuollon tietojärjestelmäfirmassa markkinoinnin ja viestinnän hommissa sekä kaupan alalla. Sukuni kautta olin kuitenkin ehtinyt tutustua jonkin verran asuntosijoittamiseen, jonka kautta rakentaminen ja isännöinti alkoivat pikkuhiljaa kiinnostamaan. Halusin tietää asioista enemmän ja hainkin uudestaan opiskelemaan nimenomaan kiinteistöpuoli mielessäni. Vuoden aikana rakennesuunnittelu on kuitenkin alkanut kiinnostaa enemmän, enkä siis vieläkään tiedä ihan tarkalleen, mikä minusta tulee isona. Suunta on kuitenkin oikea ja ala tuntuu omalta.
Rakennusalalla on yhä verrattaen melko vähän naisia. Nuoren naisen läsnäolo työmaalla voi yhä herättää hieman ennakkoluuloja. Linda on omasta puolestaan todistanut nämä luulot kärjistetyiksi.
– Kun ensimmäistä kertaa tulin työmaalle, minua jännitti melko paljon. Rekrytointiprosessista oli jäänyt kuitenkin hyvä fiilis, ja olo tuntui varmalta. Myös koululuokkamme mainio yhteishenki on kannustanut eteenpäin uudella alalla. Päätin jo harjoittelun alussa, että aion kysyä kaikki tyhmimmätkin kysymykset. Minulla on taipumusta perfektionismiin, ja välillä onkin vaikea hyväksyä sitä, ettei tiedä ja ymmärrä vielä kaikkea. Siksi ei saakaan antaa itsensä nolostua, vaan täytyy kysellä rohkeasti. Yleisesti ottaen harjoittelu on jo täyttänyt tai jopa ylittänyt odotukseni. Ohjaus on ollut todella hyvää ja työtehtäviin on opastettu riittävästi.
Linda nimeää parhaiksi piirteikseen päättäväisyyden ja ahkeruuden. Oli homma mikä tahansa, se tehdään niin hyvin kuin pystytään. Missä asioissa Linda aikoo vielä haastaa itseään, kun tapahtumarikas kesä on vasta puolessa välissä?
– Kesän tavoitteena on tietenkin pystyä tekemään töitä itsenäisemmin. Olen motivoitunut ja kiinnostunut asioista, ja eteen tuleekin koko ajan kaikkea uutta ja ihmeellistä. Olen myös huomannut, että työmaalla ihmiset puhuvat työstään mielellään. Minä tarvitsen tietoa ja muilla on mahdollisuus jakaa sitä kanssani, se on ollut molemmin puolin mukavaa.
Vaikka töihin on ollut aina mukava tulla ja aika on kulunut hujauksessa, on Lindan mielestä myös mukava palata syksyllä takaisin kouluun. Opinnoilleen hänellä on suhteellisen selkeät suunnitelmat.
– Olen kokenut matemaattiset aineet mielekkäiksi, ja siksi ajattelinkin perusopintojen jälkeen jatkaa rakennesuunnittelun parissa. Se on tämänhetkinen suunnitelma, joka voi toki muuttuakin vielä. Meillä on onneksi niin hyvät mahdollisuudet ottaa vapaavalintaisia opintoja muista suuntautumisvaihtoehdoista, että saan varmasti kursseista kasaan kattavan kokonaisuuden tulevaisuutta varten. On hyvä omaksua erilaisia osaamisalueita, sillä sitä kautta pystyn mukautumaan työelämän tarpeisiin tulevaisuudessa.
Elina Kauppinen, harjoittelija
