Rajatorpan uusi koulu on Vantaan kaupungin ensimmäinen koulurakennus, jonka suunnittelun pohjana on uusi opetussuunnitelma. Hanke toteutetaan yhteistoiminnallisella allianssimallilla, jossa tilaaja, suunnittelijat ja urakoitsija tekevät tiivistä yhteistyötä hankkeen läpiviemiseksi. Vantaan sivistystoimen projektipäällikkö Eero Väätäinen osallistui kaupungin puolelta Rajatorpan koulun kilpailuvaiheessa kehitystyöpajoihin ja toimi arviointiryhmän jäsenenä. Nyt hän on osa itse allianssiprojektia tehtävänään varmistaa se, että Rajatorpan uuden koulun tilat toteuttavat opetussuunnitelman mukaista pedagogiikkaa.
Vantaan Rajatorpassa, koulutyömaan välittömässä läheisyydessä kohoaa vanha kerrostalo. Sen ylimmän kerroksen vanhasta opettaja-asunnosta aukeaa loistavat näkymät uuden koulun työmaalle. Ylimmässä kerroksessa sijaitsee Rajatorpan allianssin projektitoimisto, joka toimii tällä hetkellä Eero Väätäisen työpisteenä pari päivää viikosta. Eero on ehtinyt olla työurallaan monessa mukana, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun hän pääsee työnsä lomassa seuraamaan konkreettisia rakennustöitä näin läheltä.
Hän on työskennellyt perusopetuksen koulun johtajana ja rehtorina 27 vuotta, 9 vuotta kouluhallinnossa kehittämistehtävissä ja opetuspäällikkönä. Hän on ollut sekä kuntatason että rehtorin roolissa mukana uudistamassa opetussuunnitelmaa ja tukemassa oppimisympäristöjen kehittämistä. Nykyisin hän on eläkkeellä, mutta palannut työmaailmaan työskentelemään pedagogisena asiantuntijana ja projektipäällikkönä koulurakennushankkeissa sekä oppimisympäristöjen kehittämisessä. Rakennusmaailma on ehtinyt tulla hänelle tutuksi koulujen peruskorjausten, sisäilmakorjausten ja laajennusten kautta. Rajatorpan BigRoom -päivissä Eeron tapaa usein työskentelemästä yhdessä Vantaan kaupungin sivistystoimen palveluverkko- ja koulusuunnitteluasiantuntija Laura Malisen kanssa.
– Vuonna 2015 käynnistimme päälliköiden toiveesta Lauran kanssa Vantaan tilaohjelman ja oppimisympäristöajattelun uudistamisen. Silloin valmistelimme osallistavan prosessin, jossa mietittiin yhdessä rehtoreitten kanssa sitä, minkälainen tulevaisuuden koulun rakennussysteemi voisi olla. Minkälaiset tilaohjelmat ja minkälaista oppimista siellä olisi? Olin esimerkiksi mukana organisoimassa kouluille tilojen käytön mittausta ja tilasimulaatiota, joissa pohdittiin tarkemmin uudisrakennukseen tarvittavia tiloja, nykyisten tilojen käyttötapoja ja kalustehankintoja. Siinä yhteydessä tuli esille tarve pedagogiselle asiantuntemukselle laajemminkin kaupungin hankkeissa ja tätä kautta minua pyydettiin kunnan sisällä mukaan eri suunnitteluryhmiin, Väätäinen kertoo.
Kaikki yrittävät samaan maaliin
Rajatorpan koulun allianssihankkeen kehitysvaihe päättyi viime kesänä ja rakennustyöt ovat olleet käynnissä jo pidemmän tovin. Allianssin yhteisiä BigRoom-päiviä on takana useita. Millaiselta tiivis yhteistyö rakentajan ja arkkitehtien kanssa on Väätäisestä tuntunut?
– Kaikilla on omat erikoisalansa ja allianssityöskentelyssä osaaminen ikään kuin tuodaan yhteen. Työskentely on ollut tiivistä ja yhteisen pöydän ääressä on syntynyt aivan uuden tyyppistä näkemystä eri asioista. Jokainen on tietysti myös jollain tavalla oman roolinsa vanki ja olen havainnut sen olevan välillä haasteellista. Kun kaikki ovat tottuneet tekemään asiat tietyllä tavalla, tietyt urakkamallit esimerkiksi, ei niistä ole helppoa päästää irti. Allianssissa se kaikki täytyy kuitenkin aina jättää taakseen. Pitää miettiä, tinkiä ja löytää yhteinen näkemys. Täytyy ihan oikeasti nähdä se, että kaikki yrittää samaan maaliin.
Kaikille hankkeen parissa työskenteleville Eero Väätäinen on jo varmasti henkilönä itsessään käsite. Hänen olemuksessaan korostuu kiinnostus taiteeseen ja kulttuuriin, ja työssä puolestaan ovat aistittavissa rautainen ammattitaito ja henkilökohtaiset kokemukset koulumaailmasta.
– Peilaan omaa työskentelyäni tietenkin siihen, että olen ollut näissä suunnitteluprosesseissa mukana muissakin hankkeissa. On hienoa, että yhteisissä projektipäivissä käyttäjän puheenvuoro on tietyllä tapaa aina läsnä. Kokemusta on nimittäin siitäkin, että parin tunnin palaverissa saa odottaa omaa vuoroaan hyvinkin pitkään. Koska meitä on hankkeessa mukana kaksi sivistystoimen työntekijää, pystymme myös käymään asioista jatkuvasti vuoropuhelua.
Rakentajat antaumuksella mukana
Kulunut vuosi hankkeen parissa on ollut monella tapaa värikäs. Sanakirjan sanasto on karttunut puolin ja toisin.
– Rajiksessa ollessa joku saattaa huikata toisesta huoneesta, että Eero hei, tähän tarvitaan käyttäjän näkemystä. Toisaalta taas olen joskus mennyt palaveriin, jossa hetken istuttuani olen tajunnut, että ehkä tässä ei minun osaamistani välttämättä kaivata. Toki tällaiset palaverit ovat sinänsä olleet hyviä insinööri- ja arkkitehtiopintohetkiä yhteisen kielen löytämisessä, mutta pedagogiikkaan ne eivät aina vaikuta tuon taivaallista, Väätäinen nauraa.
Kun Väätäiseltä kysyy projektin parhaista puolista, ei hänen tarvitse miettiä vastausta kauaa. Lähes Yli 40 vuoden työuran tehneenä uusi työympäristö ja uudet ihmiset eivät ole listalla lainkaan niitä vähäpätöisimpiä asioita. Myös rakentaja saa Väätäiseltä välittömät kiitokset.
– Olen ollut iloisesti yllättynyt ja jopa vaikuttunut siitä heittäytymisestä, mitä rakentajat ovat osoittaneet. En ole aiemmin nähnyt rakennusliivit päällä olevaa henkilöä osallistamassa oppilaita sellaisella antaumuksella kuin mitä esimerkiksi projektipäällikkö Jaakko Hakala on hankkeen aikana osoittanut. Tiedän myös, että tällaisen hankkeen kilpailutusvaihe on rakennusliikkeellekin suuri satsaus. Täytyy valjastaa parhaat henkilöt töihin, että voitetaan kisa. Sitten ne parhaat ovatkin kiinni siinä projektissa 2 – 3 vuotta. Sama arkkitehdeilla. Samalla pitäisi voittaa uusia kisoja, jotta voi elättääkin itsensä. Kuitenkin, vaikka allianssihankkeet ovat työläitä, ovat ne myös sen arvoisia. Itse olen ainakin ollut tyytyväinen sekä käyttäjän roolissa, että pedagogisena asiantuntijana, Väätäinen summaa.