Miten työmatkapyöräily tulisi huomioida rakentamisessa? Miten pyöräilyyn voisi kannustaa toimitilojen avulla? Tutkin opinnäytetyössäni toimitilarakentamista ja pyöräilyä. Tutkimusta hyödyntäen suunnittelin rakennuksen, jossa työmatkapyöräilijät ja heidän kulkuneuvonsa on huomioitu poikkeuksellisen laaja-alaisesti. Suunnitelmassani päästin pyöräilijät joka puolelle rakennusta riippumatta siitä, työskenteleekö henkilö talossa vai ei.
Valmistuin kesäkuussa Metropolia Ammattikorkeakoulusta rakennusarkkitehdiksi ja opinnäytetyöni laadin NCC:n ohjauksessa aiheesta toimistorakennus työmatkapyöräilyn näkökulmasta. Idea opinnäytetyöhöni lähti uudisrakennuskohteesta, jonka parissa aloitin työt viime kesänä. Rakennukseen oltiin silloin suunnittelemassa sosiaalitiloja, kun kävi ilmi, että suuri osa rakennuksen käyttäjistä on aktiivisia työmatkapyöräilijöitä. Heidän silloiset tilansa olivat käyttäjämäärään nähden aivan liian ahtaat, ja esimerkiksi kunnollinen kuivaushuone vaatteille oli ehdoton vaatimus. Koska itsekin pyöräilen, rupesin miettimään, millaista rakennussuunnittelu voisi olla pyöräilijöiden näkökulmasta. Miten asian voisi viedä vielä pidemmälle kuin vain tarjoamalla pysäköinnin ja sosiaalitilat? Millä muulla tavoin taloon voisi tuoda jotain uutta?
NCC:ltä löytyi kiinnostusta työni aiheelle ja tavoitteena oli selvittää, minkälaisilla tila- ja suunnitteluratkaisuilla voi lisätä työmatkapyöräilyä ja parantaa pyöräilijöiden viihtyvyyttä sekä tehdä toimistotaloista entistäkin kiinnostavampia potentiaalisille vuokralaisille. Esimerkiksi Fredriksbergin toimitiloissa on huomioitu pyöräilijät runsailla pysäköintitiloilla ja omilla pukeutumis- ja suihkutiloilla. Fredriksbergin korttelista muodostuikin opinnäytetyössä suunniteltavalle rakennukselle luonteva sijainti: Helsingin kaupungin liikennesuunnittelun kehityskohtia tutkiessa selvisi, että tarkoituksena on rakentaa Sturenkadulle pyöräkaistat ja Teollisuuskadulle pyöräilyn laatukäytävä eli baana. Tästä näkökulmasta kyseinen solmukohta oli otollinen paikka pyöräilyä korostavan rakennussuunnitelman testaamiselle.
Mitä jos pyörämatka ei päätykään työpaikan ovelle?
Työmatkapyöräily on aiheena väkimäärältään kasvavalle Helsingille hyvin olennainen, sillä pyöräily vie vähemmän katutilaa kuin autoilu ja pyöräilyllä pystytään vähentämään kaupunkien ruuhkapiikkejä tai ainakin loiventamaan niitä. Jos taas ajatellaan kaikkia liikenteen tuottamia kasvihuonekaasupäästöjä, pyöräilystä niitä ei suoraan aiheudu. Ympäristöhyötyjen lisäksi pyöräily edistää yksilön hyvinvointia.
Jos pyöräilyn valitsemisesta autoilun sijaan tehtäisiin myös muilla ratkaisuilla helppoa ja mukavaa, voisi rakennus itsessään tuottaa käyttäjilleen lisää henkisen hyvinvoinnin pääomaa. Toimiva pysäköintiratkaisu, tilava pukuhuone ja pyykkinaru eivät tarjoa pyöräilyn tuottamaa matkakokemusta – mutta niistä on valtavasti iloa, kun saapuu töihin kuraisena ja sateen kastelemana. Mikäli työmatkapyöräilyä halutaan edistää jollain rakennuksella, täytyy pyöräilynäkökulman näkyä positiivisesti sekä talon käyttäjille että ihmisille, jotka kulkevat rakennuksen ohi.
Tätä kautta heräsikin kysymys: mitä jos pyörämatka ei päättyisikään työpaikan ovelle? Opinnäytetyöni toimistorakennussuunnitelmassa punaiseksi langaksi muodostui se, että halutessaan työpisteelleen voi ajaa suoraan ja jättää pyöränsä päiväksi halutessaan siihen. Tällaisessa tuli tietysti miettiä, miten sinne pääsee ja mihin pyörä jätetään. Suunnitelmani tilaohjelman tavoitteena puolestaan oli päästää pyöräilijät rakennuksessa kaikkialle riippumatta siitä, työskenteleekö henkilö talossa vai ei. Tällä järjestelyllä osoitettiin, että pyöräilijä on etuoikeutettu, mikä voi osaltaan lisätä innostusta pyöräilyyn.
Suunnitelmassa kaikille avoimeen eli julkiseen vyöhykkeeseen kuuluivat pyöräpysäköinti, pukuhuoneet, ravintolat, kahvilat ja muut toimistotalon yhteydessä olevat liiketilat. Työskentelytiloista co-working-tilaan järjestettiin suora kulkuyhteys erityisesti pyöräileville, jotka voivat piipahtaa työskentelemään tilaan muutamaksi tunniksi kahvikupin äärelle. Tilan ideana on, että siellä voi kohdata eri alojen ihmisiä ja saada yhdessä tekemisestä virtaa ja luovuutta omaan työntekoon.
Toimistotalosta pyöräilyn edistämisen lippulaivaksi
Tutkielman tekeminen oli minulle kokonaisuudessaan inspiroiva ja motivoiva prosessi, ja työmatkapyöräilyyn liittyvät uutiset kiinnostavat minua edelleen tutkielman valmistumisen jälkeenkin. Erityisen inspiroivaa työni tekemisessä oli se, kun pääsin haastattelemaan Helsingin kaupungin pyöräilykoordinaattoria, joka toi todella mielenkiintoista näkökulmaa aiheeseen. Esimerkiksi pyöräreittien suunnitteluun kerätään johdonmukaisesti taustatietoa, ja tuntuu, että pyöräilyn edistämiseen muutenkin panostetaan. Toiminta ei jää pelkästään liikenteen, väylien ja turvallisuuden kehittämiseen, vaan yhtä lailla kaupunki edistää asennekasvatusta, jolla vähennetään autoilijoiden, pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden vastakkainasettelua.
Opinnäytetyön taustatutkimuksen pohjalta olen sitä mieltä, että työmatkapyöräilyä suosiva rakentaminen tulee korostumaan tulevaisuudessa. Askeleita tähän suuntaan on jo otettu niin Euroopan pyöräilykaupungeissa kuin meillä Suomessa. Helsingissä kävin tutustumassa eri yritysten tiloihin, joissa pyöräilijät on otettu huomioon pyöräpaikkojen määrässä ja sosiaalitiloissa. Jotkut yritykset tarjoavat yhteiskäyttöpyöriä, joita saa päivän aikana lainata vaikkapa mennessään kaupungille palaveriin. Työmatkapyöräilyä suosivan rakentamisen ilmastonäkökulman ja yksilöiden terveyshyötyjen lisäksi aiheella on mielestäni kiistaton yhteys myös rakennusta vuokraavan yrityksen brändiin. Tällaisten tilojen käyttäjät nähdään aktiivisina ja tiedostavina yksilöinä, joiden työnantaja haluaa osaltaan edistää kestäviä ratkaisuja ja koko organisaation hyvinvointia.
