Sijainti, sijainti ja sijainti sekä muita asuntorakentamisen ilmiöitä

Mitkä aiheet ovat asuntorakentamisessa tällä hetkellä pinnalla? Vaikka asuntorakentamisessa trendit vaihtuvat hitaammin, kuin toimitilarakentamisen puolella, on sielläkin löydettävissä vahvoja kehityssuuntia. NCC:n pääkaupunkiseudun asuntorakentamisen toimialajohtaja Timo Suominen nostaa niistä esiin kolme: sijainti, vastuullisuus ja asuntosijoittaminen.

Sijanneista.

Sen olen rakentamisessa oppinut, että niin toimitilan kuin asunnonkin valintaan vaikuttavat kolme tekijää: sijainti, sijainti ja sijainti. Kun sijainti on asunnon valinnassa merkittävin tekijä, ovat asuntorakentamisen suuret volyymit painottuneet sijainnin perusteella alueille, joissa niin vuokrattavat kuin myytävät asunnot saavat mahdollisimman laajan asiakaskunnan. Parhaillaan pääkaupunkiseudulla asuntorakentaminen onkin keskittynyt raideliikenteen ja palveluiden ympärille.

Viiden vuoden ajan Kehärata uutena ratana on ollut rakentamisen painopistealue. Nyt sen veto on jo rauhoittunut ennen kaikkea Kivistön, Leinelän ja Keimolanmäen rakentamisen osalta. Länsimetron vaikutuspiiri on tällä hetkellä voimakkaan rakentamisen aluetta. Siellä kehittyvät erityisesti asemanseudut vanhojen lähiöiden laajentuessa. – NCC:kin rakentaa parhaillaan Niittykummussa ja Espoonlahdessa isoja asuntokohteita. Lisäksi Raidejokeri tuo uusia alueita kiinnostaviksi. Reitin varrella tapahtuu jo täydennysrakentamista ja asuinalueiden laajenemista. Viimeisimpänä pääkaupunkiseudun raidehankkeena on Vantaan raitiotie, joka arvatenkin luo edetessään uusia rakennuspaikkoja Helsingin koilliskulmalle ja Vantaalle.

Vääntöä markkinassa käydään nyt siitä, tehdäänkö täydennysrakentamisen nimissä täydentävää vai korvaavaa uudisrakentamista. Molempia varmasti tarvitaan, mutta huomioiden hiilijalanjäljen pienentämisen kautta syntyvät paineet, tuottaa uudisrakentaminen todennäköisesti kokonaistaloudellisesti paremman lopputuloksen. Yksi esimerkki NCC:n täydennysrakennuskohteista, jossa toteutetaan sekä täydentävää että korvaavaa rakentamista, on Helsingin kaupungin seitsemän asuinkerrostalon hanke Herttoniemeen. Talot rakennetaan Herttoniemen sairaalaa vastapäätä, josta Herttoniemen vanha kirjasto puretaan ensin pois. Myös kuvassa oleva Saton Raiviosuonmäen kohde on esimerkki korvaavasta täydennysrakentamisesta.

Hiilijalanjäljestä päästäänkin toiseen ajan ilmiöön, vastuullisuuteen.

Vastuullisuutta vaikuttimena voi asuntomarkkinassa kuvata siten, että vastuullisuus ohjaa valistunutta omistajaa ja erittäin valistunutta asukasta. Vuokralla asuvien valintaan vaikuttavat enemmän vielä sijainti ja vuokrahinta. Omistaja-asukkaat ovat entistä enemmän kiinnostuneita vastuullisuudesta, mm. asumisen energiankulutuksesta. A-energialuokka on tällä hetkellä trendi, jota myös viranomaistaho ohjaa. A-luokan saavuttamisen keinoihin kuuluvat rakennusten lämmöneristävyys, ilmatiiveys ja ilmanvaihto, jotka ovat perinteisiä ratkaisuja. Yhä voimakkaammin kuvioihin on tullut mukaan paikallinen energiantuotanto, kuten maalampö, aurinkoenergia ja erilaiset hyödynnettävät hukkalämmöt.

Erityisesti sijoittaja-asiakkaita kiinnostavat erilaiset ympäristöluokitukset. Ne luovat asuntorakentamisessakin kiinteistölle likvidiyttä, mitattavuutta ja sitä kautta merkitystä. Breeam ja Leed kansainvälisinä, Joutsenmerkki pohjoismaisena ja RTS suomalaisena luokituksena ovat käytössä ja nämä kaikki ovat meille NCC:lläkin tulleet tutuiksi.

Hiilijalanjäljestä puhutaan paljon rakentamisessa, varsinkin rakentamisen materiaalituotannossa. Pinnalla on vastakkainasettelu rakentamisessa vapautuvan ja sidottavan hiilen välillä. Betoni koetaan perinteisenä pahiksena, jonka tuotanto vapauttaa hiilidioksidia ja puurakentaminen nähdään mahdollisuutena sitoa hiiltä rakennuskantaan. Minusta silti molempia tarvitaan. Samalla myös käytönaikaiseen hiilijalanjälkeen tulee kiinnittää huomiota – syntyyhän 30 % ihmisten hiilidioksidipäästöistä asumisesta ja 20 % liikkumisesta. On siis merkitystä, minne asuminen sijoittuu ja millaiseksi asumisen hiilijalanjälki muodostuu.

Lopuksi vielä asuntosijoittamisesta.

2010-luku oli voimakkaan yksityisen asuntosijoittamisen aikaa. Nyt tilanne on vähän rauhoittunut. Asuntosijoittaminen ei ehkä ollutkaan jokaisen suomalaisen sijoitusinstrumentti. Siihen liittyy huolta, onko asunnon vuokratuotto tasaista, tai mistä löytyy uusi vuokralainen, eikä asunnon huoltaminenkaan meille kaikille sovi. Instrumentteina helpompia ovat vuokra-asuntoihin sijoittavat asuntorahastot, jotka tarjoavat huolettomamman tavan sijoittaa.

Tämän hetken nouseva trendi pääkaupunkiseudulla on omaan käyttöön ostaminen. Tämä näkyy vanhojen asuntojen hintojen nousuna. Koronan vaikutuksesta asumisväljyyttä kasvatetaan ja siirrytään 2010-luvun alkupuolen ja puolivälin vuokra-asunnoista omaan asuntoon.

Suomi kiinnostaa edelleen asuntosijoittajia. Meillä on tietysti omat institutionaaliset sijoittajat, ammattimaiset asuntojen omistajat ja kaupunkien vuokrataloyhtiöt, mutta myös iso liuta ulkomaisia sijoittajatahoja on kiinnostunut Suomesta. Suomen asuntomarkkina on turvallinen ja olemme yhteiskuntana turvallinen sijoittajaa kohtaan. Kasvukeskuksissa on vahva asuntokysyntä, pääkaupunkiseutu, Turku ja Tampere etunenässä.

Pienten asuntojen tuotto on ollut meillä Suomessa huikean hyvä. Onko tämän seurauksena rakennettu liikaa pieniä asuntoja? Ainakin yhteiskunnan ohjauksella pienten asuntojen määrää pyritään rajaamaan alueellisesti ja kaavojen kautta myös rakennuskohtaisesti. Tämä on mielestäni hyvä asia, koska alueellisesti liian paljon pieniä asuntoja voi johtaa käytössä myöhemmin ilmeneviin segregaatiovaikutuksiin. Lopulta kuitenkin asukkaiden kysyntä ja markkinoiden olemassa oleva tarjonta sanelevat, millaista asuntorakentamista tarvitaan.

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.