Kansalliskirjasto, Dipoli, Hanasaaren kulttuurikeskus, Torikorttelit, Suomitalo, korkeimman oikeuden rakennus… NCC:llä on pääkaupunkiseudulla merkittävä arvokiinteistöjen korjaushankkeiden referenssiluettelo. Toisella korjauskierroksellakin jo mennään, joten kokemus on syntynyt pitkältä ajalta. Parhaillaan toista kertaa työn alla ovat Merikasarmi, Haartmaninkatu 1, Sibelius-Akatemia ja VR:n vanhat kiinteistöt Vallilan Konepajalla.
– Onhan siitä hyötyä, että olemme jo toiseen kertaan korjaamassa kohdetta. Työmaalla mieleen muistuu asioita, joita ei ole aikanaan ajan toimintatapojen mukaisesti lainkaan dokumentoitu. Lisäksi osaa kertoa taustoja, minkä takia jotain on aikanaan tehty kuten on tehty, NCC:n pitkän linjan korjausrakentaja työpäällikkö Juha Korkiakoski kertoo.
NCC:lle on kertynyt vuosien aikana valtavasti korjausrakentamisen osaamista. Periaatteena on, että vanhat osaajat kouluttavat nuoria ja osaaminen siirtyy siten aina uusille sukupolville. Työmaille pyritään kokoamaan eri ikäisiä tekijöitä.
– Näin nuoret saavat tietoa, mitä ei opi kursseilla, vaan vain kentällä työssä oppien. Ja korjausrakentamisessa tulee aina eteen uusia asioita, ikinä ei voi osata kaikkea. Parhaiten sitä oppii ns. kantapää kautta, kun tulee tehtyä virheitä. Ja jokainen tekee virheitä. Oleellista onkin, ettei tee samaa virhettä kahteen kertaan. Tässä konkarit ovat korvaamattomia ohjatessaan nuoria ”untuvikkoja”, Korkiakoski sanoo.
– Toinen korjauskierros paljastaa myös tiettyä entisajan luovuutta – tekemiämme ratkaisuja, mitä ei nykypäivänä missään nimessä tehtäisi. Voi siis sanoa, että olemme me konkaritkin oppineet ja opimme edelleen paljon, NCC:n pääkaupunkiseudun korjausrakentamisen toimialajohtaja Vesa Ahlroos sanoo.
”Lähes joka kohteessa löytyy talon rakenteista jotain mielenkiintoista. Pullot ja tupakka-askit ovat yleisiä. Sunnin korttelista aikanaan poliisilaitoksena toimineesta rakennuksesta löytyi fyllinkien seasta hevosen luuranko. Supon talon välipohjista paljastui valtava määrä vanhoja Poliisi-sanomia. Myös rakentajien muistiinpanoja ja muita raapustuksia tulee esiin, kuten tämä kannanotto vanhojen pintaverhousten alta ajalta, kun Puolimatka peruskorjasi Merikasarmin 30 vuotta sitten.”
Korjausrakentamiseen on panostettu
NCC:n korjausrakentamisen tausta on 1950-luvulla perustetussa Rakennusliike Väinö Korolainen Oy:ssä. Iso osa Suomen NCC:n juurista on Rakennustoimisto A. Puolimatkassa, joka osti Korolaisen 1980-luvun puolivälissä.
– Korolainen oli ensimmäisiä merkittäviä myös korjaamiseen keskittyviä yrityksiä, kun sodanjälkeisessä Suomessa oli siihen saakka keskitytty vain uudisrakentamiseen. Meillä on vielä muutamia Korolaiselta lähtöisin olevia henkilöitä töissä, kuten Ari J. Tikka, joka toimii päärautatieaseman hotellityömaan vastaavana työnjohtajana. Itse olen ”toista sukupolvea” – aloitin Puolimatkassa vuonna 1985, Korkiakoski sanoo.
”80-luvulla teimme Järvenpäässä pankin peruskorjausta. Pankki oli samaan aikaan toiminnassa, kun toisessa päässä teimme purkutöitä. Yhtenä päivänä pankinjohtaja tuli työmaalle vaatimaan, että tietyt työntekijät on välittömästi poistettava työmaalta. On harvinaista, että tilaaja vaatii tällaista, mutta syy oli hyvä. Pankinjohtajan poliisituttu oli huomannut, että pankkia ovat purkamassa entiset pankkirosvot.”
Puolimatkassa ja sittemmin NCC:ssä pääkaupunkiseudun korjausrakentaminen on aina ollut oma tulosyksikkönsä ja sen kehittämiseen on keskitytty. Erityisesti 1990–2000-lukujen taitteessa ymmärrettiin korjausrakentamisen kasvava merkitys.
– Vahvuutemme ovat vaativat erikoiskohteet. Olemme kunnostaneet useita arvokiinteistöjä ja muita korkeaa ammattitaitoa edellyttäviä kohteita. Mutta koska korjausrakentamisen markkina on hyvin pirstaloitunut ja tekemisen skaala iso aina kotiremonteista suuriin aluekehittämishankkeisiin, meillä on myös pienempiin ylläpito- ja elinkaarikorjauksiin erikoistunut yksikkö. Kuluttaja-asiakkaat eivät kuitenkaan kuulu asiakaskuntaamme, Ahlroos sanoo.
Ahlroos aloitti korjausrakentajan uransa vuonna 1990, joten vasta-alkaja hänkään ei ole.
– Aloitin aikanaan Rakennus-Ruolassa ennen kuin se fuusioitiin Puolimatkaan. Kaksi ensimmäistä hankettani olivat uudiskohteita. Sitten siirryin korjaamaan Lastenlinnan sairaalaa ja korjauspuolelle jäin. Kymmenisen vuotta sitten kävin kiertelemässä Pitäjänmäessä ja huomasin, että ensimmäinen uudiskohteistani oli jo purettu. Ehkä siis oli ihan hyvä, että aikanaan valitsin korjauspuolen, Ahlroos nauraa.
”Korolaisen näkyvin työ oli Teknillisen korkeakoulun päärakennus Espoon Otaniemessä. Sittemmin NCC, vastaavana työnjohtajana Ari J. Tikka, kunnosti sen vuonna 2013. Eipä sitä koskaan opiskeluaikoina luennolla istuessa kuvitellut, että vielä jonain päivänä olen työpäällikkönä korjaamassa tätä rakennusta.”
Rakennuksen lähtötilanne oltava tiedossa
Korjausrakentamisen luonteeseen kuuluu ennakoimattomuus, joka syntyy, kun uusia suunnitelmia ja vanhoja rakennuksia yritetään sovittaa yhteen. Korjaamisessa pärjää näin parhaiten ne, joilla on parhaiten paikkansa pitävät lähtötiedot. Silloin rakennuksen ominaisuuksiin osataan varautua ja valmistautua.
– Kärjistäen voisi sanoa, että uudisrakentamisessa ongelmat vältetään jo suunnittelupöydällä. Korjausrakentamisessa taas ei koskaan tiedä kaikkea, mitä vanhasta talosta löytyy, ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Ongelmia tulee, jollei ymmärretä alusta alkaen, että ollaan vanhan talon kanssa tekemisissä, Korkiakoski sanoo.
– Oleellista on selvittää rakennuksen kunto. Siihen on kyllä olemassa keinoja ja tarvittaessa yhteistyökumppaneita. Lisäksi kokemuksen kautta syntyy näkemys, jonka avulla pystyy arvioimaan, mitä rakennuksesta pitää tarkastaa. Koska meiltä nämä löytyvät, väitän, että hankkeissa, joissa olemme mukana alusta lähtien, onnistuvat paremmin kuin ne, joissa ryhdymme rakentamaan valmiista suunnitelmista, Ahlroos jatkaa.
”Ennen kuin Eläinmuseon korjaaminen alkoi, tilaaja ilmoitti, että kellarikerroksessa asuu sitten eksoottinen myrkkyhämähäkkipopulaatio. Googlasin, että purema on hoidettavissa, mutta hoitamattomana tai allergisen reaktion sattuessa vaarallinen. Siksi meillä oli työmaalla adrenaliinipiikki valmiina ja toimintaohjeet hätätilanteita varten. Ja tuplavaatekaapit, etteivät hämähäkit kulkeudu vaatteiden mukana pois työmaalta. Kävi kuitenkin niin, että työmaalla alettiin kisata, kuka löytää suurimman hämähäkin. Valvoja jopa suuttui, kun hänen isokokoinen lemmikkinsä oli hänen lomansa aikana kuollut – työmaalla ei oltu huolehdittu siitä riittävän hyvin. Yhtäkään puremaa ei onneksi työmaan aikana sattunut kenellekään.”
Korkiakoski toteaa, että kokemuksen myötä kohteesta oppii näkemään myös, kannattaako hankkeessa ylipäätään olla mukana vai ei. Kaikkiin ei kannata lähteä ja pitää olla rohkeutta sanoa se myös asiakkaalle.
– NCC Rakennuksen taannoinen toimitusjohtaja, vuorineuvos Timo U. Korhonen tapasi muistuttaa, että pitää tuntea firman suorituskyky. Tällä hän tarkoitti, että on turha ottaa hanketta, johon ei ole riittävästi sekä resursseja että osaamista sen vaativuuteen nähden. Sitä noudatamme edelleen. On myös tapauksia, joissa meille tarjotuista suunnitelmista ja lähtötietojen vajavuudesta näkee, ettei hankkeeseen kannata ryhtyä.
Ala kehittynyt oikeaan suuntaan
Mikä sitten on vuosien aikana korjausrakentamisessa muuttunut? Toimenpiteiden järjestelmällinen dokumentaatio on nykyisin aivan eri tasolla, kuin ennen. Myös työturvallisuuteen kiinnitetään täysin eri lailla huomiota. Työmaalla käytetään enemmän apuna erilaisia koneita ja laitteita ja materiaalitarjonta on laajempi. Suuri itse rakentamiseen vaikuttanut asia on se, että rakennukset ovat muuttuneet teknisemmiksi.
– Nyt kiinnitetään paljon huomiota terveellisyyteen ja turvallisuuteen, kuten sisäilmaan, akustiikkaan ja valaistukseen. Raa´an rakentamisen osuus on suhteessa pienempi ja tekniikkaan liittyviä töitä enemmän. Esimerkiksi eräässä virastotalossa teimme 30 vuotta sitten paljon isomman remontin aina runkoa myöten, mutta nyt uudella kierroksella keskitymme lähinnä talotekniikkaan. Se myös tarkoittaa, että tekniikka tarvitsee rakennuksista paljon enemmän tilaa kuin ennen, Korkiakoski sanoo.
”Onhan sitä tullut myös ongittua Supon pihalla. Arkkitehti kun oli pihasuunnitelmissa visioinut, että sisäpihan keskialueen sirotepinta ja sitä ympäröivä kivetys ovat kuin lampi. Vasta valmistuneen saunaosaston kunniaksi järjestimme tilaajille, käyttäjille ja rakentajille illanvieton, missä kukin pääsi onkimaan ”lammesta” leikkikaloja magneettiongella. Olimme rakentaneet laiturinkin sitä varten. Arkkitehti ei ihan tykännyt tästä käytännön pilasta, mutta on sittemmin kyllä leppynyt. Tästä on yli 20 vuotta aikaa.”
– Tekemiseen on paljon vaikuttanut myös allianssimallin tulo alalle. Aiemmin urakat pääsääntöisesti kilpailutettiin valmiilla suunnitelmilla ja halvin hinta ratkaisi. Oli usein vastakkainasettelun tilanne, että tilaaja halusi samalla rahalla mahdollisimman paljon ja urakoitsija yritti tehdä sillä mahdollisimman vähän. Allianssissa on yhteinen projektiorganisaatio, yhteiset haasteet ja yhteiset onnistumiset. Aikaa käytetään projektin eteen, ei kinasteluun. Pystymme näin paljon paremmin tarjoamaan kertynyttä osaamistamme hankkeen parhaaksi, Ahlroos toteaa.
