Miten onnistunut rakennushanke tehdään?

NCC:llä toimintatavat on määritelty selkeästi ja tiedämme, miten asiat pitää hoitaa. On tärkeää, että noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä. Yrityselämässä on kuitenkin myös cowboy-tyyppejä, jotka tekevät rahaa, mutta eivät noudata samoja sääntöjä. En puhu lakien rikkomisesta, mutta siinä rajalla olemisesta, sellaisesta toiminnasta, mistä ei voi tuomita, ehkä korkeintaan paheksua. Itse haluan menestyä sillä, että teemme asioita hyvin – en sillä, että joku toinen on tehnyt virheen, unohtanut tai sopinut jonkun asian huonosti.

Haluankin herättää keskustelua, mistä aineksista menestys rakennetaan. Rahasta, ihmisistä vai peräti ongelmista? Vaikka yrityksen tarkoitus on tienata rahaa, ei se ole ensimmäinen, mitä itse ajattelen. Koen, että tulos tulee muun hyvän mukana. Ja jos ongelmia on, silloin on tärkeää se, miten tilanne hallitaan: mikä on oikeasti tärkeää ja mikä johtaa mihinkin. On myös tervettä miettiä, mitä projektin jälkeen jää käteen, jos omat ihmiset ja asiakas ovat kärsineet ja hankkeesta tulee vielä tappiota. Siltä pohjalta ei rakenneta edes parempaa tulevaisuutta.

Lopputulokseltaan hyville rakennusprojekteille tyypillistä on, että kaikki saavat sen, mitä ovat olleet hakemassa. Jos näin ei ole käynyt, hankkeessa on ollut epärealistisia tai väärin laadittuja tavoitteita, joita on itsekkäistä syistä ajettu läpi. Minusta on ihan reilua, ettemme tienaa tarpeeksi, jos suorituksemme on ollut kehno. Mutta jos olemme tehneet työmme hyvin, on epäoikeudenmukaista sälyttää virheitä meidän niskaan.

Joskus kuitenkin pitää tehdä tai valvoa jo lähtökohtaisesti toisen puolesta asioita. Mielestäni yhteistoiminnallisissa projekteissa onkin helppo toimia, kun raami hankkeelle on sovittu etukäteen ja samalla on kirkastettu, mikä on kenellekin oikeudenmukaista. Tilannehan on perinteisessä urakassa lähtökohtaisesti aivan toisin. Siinä haetaan parasta tulosta sillä, että halvin tarjous on ehkä laskettu väärin ja joku kärsii. Projekti siis jo lähtee ajatuksesta, ettei itse prosessilla, ihmisillä ja yrityksen toimintatavoilla ole niinkään arvoa, kunhan vain pyydetyt asiat saadaan toimitettua vaaditulla hinnalla.

Minuun on tarttunut nuoremmista sukupolvista ajatus, jonka mukaisesti onnellisuus on tärkeintä. Tämä ei varsinaisesti ole ikäkysymys, mutta ehkä omankin sukupolveni kannattaisi välillä pysähtyä miettimään, missä järjestyksessä arvot elämässä menevät. Jos töissä vain maksimoi rahan tuloa, tulos ei ehkä olekaan maksimaalinen. Mutta kun on ensin ymmärtänyt, mikä omille ihmisille ja asiakkaalle on tärkeää, tukee kaikki tekeminen myös kelvollista tulosta. Rakentamisessa kaikki kestää kauan, joten matka on myös tärkeä, ei pelkästään lopputulos.

Ilman ihmisiä NCC:llä ei ole yrityksenä mitään voimavaraa. On siis mietittävä, mitä minä johtajana voin tehdä ihmisten hyväksi. Oleellista on tietenkin ottaa oikeat ihmiset töihin ja voin siis yrittää valita ne oikeat. Mutta toisaalta täydellisyyttä ei ole olemassa ja osa onnistumisesta on kiinni yhteisöstä, miten he rakentavat keskinäiset suhteensa, hyväksyvät erilaisuutta ja auttavat toisiaan.

Tehtäväni on mahdollistaa, että ihmiset voivat saavuttaa jotain yhteisönä ja itselleen. En voi kuitenkaan tehdä asioita kenenkään puolesta. Haluaisin, että jokainen ottaisi vastuun omasta työstään ja siitä, mihin suuntaan tätä kaikkea viedään ja olisivat osa tiimiä, organisaatiota ja yritystä. Johtamisen heikkoutta on sitten se, jos ei tunnisteta niitä tekijöitä, jotka estävät tiimiä suoriutumasta hyvin.

Rakennusalan töissä tulee väistämättä eteen myös pettymyksiä, erityisesti silloin kun kokeillaan jotain uutta. Niihin ei maailma kaadu, eivätkä ne ole yleensä kiinni yhden ihmisen suorituksesta ja todella harvoin yksittäisestä asiasta. Silti moni kantaa epäonnistumisen taakkaa niskassaan. Ihmiset kestävät eri määrän pettymyksiä, eikä suomalainen yrityskulttuuri tue kovin hyvin virheiden tekemisen tunnekokemusta. Itse kannatan pieniä kokeiluja. Ne tuovat ihmisten intohimon omaan työhön esiin ja kun innostuneesti tehdään ja koetaan tekemisen paloa, myös ammattiylpeys kasvaa. En ole koskaan törmännyt tilanteeseen, missä taloudellinen tulos olisi ollut huono, jos henkilöstö tuntee voivansa hyvin ja asiakas on tyytyväinen.