NCC:llä eri yksiköiden toimintatavat ja käytännöt ovat pitkälti linjassa keskenään ja yleinen tekemisen pohjavire on vahvan yhtenäinen. Niin sanotusti joukkueesta toiseen hyppääminen voi kuitenkin joskus edesauttaa uuden osaamispohjan rakentamisessa tai vähintään kehittää vanhaa. Kesällä 2019 Kent Jensen von Schulmann mietti, että nyt olisi hyvä aika hypätä.
– Minulla on rakentamisen yksityiseltä sektorilta vahva arvokiinteistöjen korjaamistausta ja aloittaessani NCC:llä vuonna 2016 oli korjausrakentaminen suuntauksena minulle luonnollinen valinta. Työskentelin aluksi pari vuotta Korjaus- ja elinkaaripalveluissa ja sen jälkeen Korjausurakoinnissa, missä viimeisimpänä Merikasarmin hankkeessa työnjohtajana. Siellä minulla alkoi kyteä ajatus siitä, että itsensä kehittämisen kannalta voisi olla paikallaan hakea työhön uutta näkökulmaa toisesta yksiköstä.
Kent otti yhteyttä pääkaupunkiseudun Talonrakentamisen yksikönjohtajaan ja syyskuun lopussa 2019 hän jo siirtyikin Jakomäen sydän -palvelurakennuksen uudisrakennustyömaalle, jolloin projektissa oli käynnissä runkovaiheen viimeistely. Kentin mielestä korjaus- ja uudishankkeet ovat prosessiltaan melko samanlaisia viimeistään siinä vaiheessa, kun rakennuksen runko on pystyssä.
– Näkisin sen niin, jos ajattelee uudis- ja korjauskohteita, että korjauspuolella purkuvaihe on se kohta, minkä pystyy vastaavasti nähdä uudispuolella perustusvaiheena. Kun rakennuksen kuoret on tehty, etenee hanke mielestäni aika samalla tavalla.
Ilmapiirillä suuri merkitys
Kirjavalla projektikokemuksella Kent kertoo viimeistään nyt sisäistäneensä sen, kuinka iso rooli hankkeiden ja ylipäätään yksikön vetäjillä on siinä, millaiseksi yleinen ilmapiiri muodostuu. Vaikka NCC:n toimintatapojen taustalla on yhteinen nimittäjä, ovat ihmiset lopulta se moottori, joka luo toimintakulttuurin todeksi.
– Kaikki työmaat ovat erilaisia, mutta se ei johdu pelkästään kohteista, vaan myös projektien vetäjästä ja porukasta itsessään. Mielestäni erityisen huomionarvoista on, kuinka ihmiset ovat lähellä toisiaan ja hanke viedään todella maaliin yhteen hiileen puhaltaen – tervehditään, hymyillään, otetaan ihmiset ilolla vastaan ja tsempataan toisia. Yksikön johto luo ympärilleen hyvää fiilistä ja kun on hyvä fiilis, niin totta kai itsestäänkin on valmis antamaan vähän enemmän. Sitä tavallaan tempautuu mukaan siihen hyvään tekemisen meininkiin ja pyrkii itsekin työnjohtajana jakamaan sitä eteenpäin omille alaisille.
Vaikka yksikön vaihtaminen ei varsinaisesti muuttanut työnkuvaa, on vastuuta tullut enemmän. Tekemisen tapoja tärkeämpää on se, mitä saadaan aikaan.
– Koen että minulla on työnjohtajana tällä hetkellä aikaisempaa isommat raamit joiden sisällä liikkua. Toiset tarvitsevat enemmän tilaa, toiselle kelpaavat kapeammat raamit, mutta mielestäni tärkeintä on, että raamien sisällä hommat saadaan hoidettua. Itse tarvitsen enemmän tilaa toimia ja tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen siihen vastuuseen, mitä minulle on annettu.
Ajatuksissa jo seuraavat askeleet
Kun katse suunnataan tulevaan, on Kentillä vastaus valmiina: kunnianhimoa löytyy, mutta tästä hetkestä ei ole vielä kiire minnekään. Pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askeleella.
– Minua kiinnostaa rakentamisen liiketoiminnallinen puoli ja esimerkiksi muutosjohtaminen, jota olisi mielekästä myös opiskella tulevaisuudessa. Olen myös kiinnostunut tietämään, miltä muissa Pohjoismaissa työskentely näyttäytyy kokonaiskuvassa. Jos sellainen mahdollisuus joskus tulisi, olisin harkitsevainen hyppäämään siihen mukaan – esimerkiksi Tanska voisi olla mielenkiintoinen maa asua ja työskennellä. Vielä ei kuitenkaan ole mikään kiire pois tuotannon puolelta.
– Mihin tahansa suuntaan NCC:n sisällä etenenkin, on minulle tärkeintä se, että saan olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Haluan kannustaa muitakin kuulostelemaan ja etsimään uusia mahdollisuuksia yli yksikkörajojen. On hyvä nähdä eri paikkoja, sillä ainakin minun silmäni tämä pienikin muutos on avannut ihan uudella tavalla.
