Miten päädyit korjausrakentajaksi?
Valmistuin vuonna 1982 ja olin aluksi töissä Polar Rakennus Oy:ssä. Kun olin ollut siellä pari vuotta, siirtyi esimieheni Rakennusliike Väinö Korolainen Oy:n toimitusjohtajaksi. Hän sai minut lähtemään mukaansa ja sille tielle olen jäänyt – vain firman nimi on vaihtunut: Rakennustoimisto A. Puolimatka osti Korolaisen ja NCC taas Puolimatkan. Ensi maaliskuussa korjausrakentamista on tullut tehtyä 37 vuotta.
Korolainen oli yksi ensimmäisiä, ellei ensimmäinen merkittävä korjaamiseen keskittynyt yritys, ja voi sanoa, että NCC:n korjausrakentamisen juuret ovat Korolaisessa. Sodanjälkeisessä Suomessa oli paneuduttu vain uudisrakentamiseen, eivätkä isot rakennusliikkeet tehneet korjaamista käytännössä lainkaan. Vielä 90-luvulle saakka elettiin vahvaa uudisrakentamisen aikaa, jolloin vanhemmat talot jyrättiin maan tasalle ja uutta rakennettiin tilalle. Jopa Helsingin keskustan arvokiinteistöistä jätettiin jäljelle vain vanha ulkokuori, ja ehkä joku yksittäinen ”museohuone”, mutta muu sisältö pistettiin sileäksi. Pikkuhiljaa korjaaminen tuli mukaan ja sen määrä on jatkuvasti lisääntynyt.
Nykyisin arvostetaan sitä, että vanhoja rakennuksia pidetään kunnossa. Ja erityisesti arvokiinteistöjen ja muiden oman aikansa rakennushistoriaa ja arkkitehtuuria edustavien kiinteistöjen peruskorjauksissa pyritään palauttamaan rakennus mahdollisimman pitkälti alkuperäiseen asuunsa. Se on erittäin hyvä asia. On hienoa, kuinka nykypäivänä rakennusperintöä kunnioitetaan ja siitä pidetään huolta.
Mitkä ovat urasi merkittävimmät korjauskohteet?
Hankkeita on kertynyt paljon. Yhtenä merkittävimmistä pidän viimeisintä hankettani, Merikasarmin virastotalon peruskorjausta. 80-luvun puolivälin jälkeen olin mukana korjaamassa NCC Puolimatkan nimissä sen A- ja H-rakennukset ja nyt kolmenkymmenen vuoden jälkeen korjasimme koko Merikasarmin alueen. Kyseessä on osittain Engelin suunnittelema kohde, ja juuri niitä rakennuksia, joita ei koskaan tulla purkamaan. Oli kiva tehdä jo toinen remontti noin upeaan arvokohteeseen.
Toinen mieleen jäänyt hieno kohde on korkein oikeus Kauppatorin laidalla, Presidentinlinnan naapurissa. Sitten ovat tietenkin Kiseleffin ja Sunnin talot, Alvar Aallon suunnittelema Aalto-yliopiston päärakennus, kenraalien talo Pohjoisrannassa, Yrjönkadun uimahalli, Kasvimuseo, Aleksi 13, Lampan talo…
Olemmehan me myös korjanneet kouluja, virastotaloja ja vastaavia, mutta kyllä arvorakennukset ovat olleet minulle mielekkäimpiä. Niissä näkyy oman aikansa henki ja ne ovat vielä puhdasta käsityötä, minkä vuoksi myös niiden korjauksessa on paljon käsityötä. Korjausrakentaminen onkin hyvin työvoimavaltaista. Toki työkalut ovat aikojen kuluessa kehittyneet työtä helpottamaan, mutta itse tekeminen toteutetaan pitkälti ihmisvoimin ja esivalmistettuja osia käytetään hyvin vähän.
Miten korjaushankkeessa onnistutaan?
Yllätyksiä tulee aina, mutta kun vanha rakennus tutkitaan riittävän huolellisesti ja selvitetään sen ominaisuudet, niin ainakin isot yllätykset jäävät toteutumatta. Kaikki informaatio täytyy imeä ja ymmärtää: lukea mitä teknisissä selvityksissä ja suunnitelmissa sanotaan, käydä kohteessa, tutustua ympäristöön ja naapurustoon eli pitää saada selkeä kokonaiskuva niistä asioita, joilla on merkitystä tuotannonsuunnittelulle. Ja kun tietää kohteen ominaisuudet, asetetut reunaehdot ja vaatimukset, rupeaa selviämään hankkeen tärkein suunnitelma: aikataulu. Se on master plan, joka kertoo, miten hanke pitää rakentaa, miten se lohkotetaan, missä järjestyksessä lohkot ja tehtävät tulee toteuttaa, mitkä ovat eri tehtävien väliset riippuvuudet, mitkä tehtävät ovat kriittisiä aikataulun hallinnan näkökulmasta jne.
Toinen äärimmäisen tärkeä asia on suunnitteluprosessin hallinta. Suunnitteluryhmä tarvitsee riittävät ja tarkat lähtötiedot, käyttäjien tarpeet ja työmaalta ajantasaista tietoa vanhan rakennuksen ominaisuuksista, jotta he eivät tee suunnitelmia väärillä oletuksilla. Suunnittelijoille annettavien suunnitteluaikojen tulee olla realistisia, heillä on oltava tiedossa tarvittavien suunnitelmapakettien toimitusjärjestys, aikataulu ja ryhmän on aidosti sitouduttava niihin. Tämä vaatii tiivistä yhteistyötä suunnitteluryhmän kanssa.
Seuraavaksi meidän pitää varmistaa se, että meillä on työmaalla tarvittavat resurssit oikeaan aikaan. Hankintaorganisaatiolla täytyy olla hankintaa varten valmiit suunnitelmat ja muut lähtötiedot käytössään, jotta pystymme tekemään hankinnat, jotta meillä on aliurakoitsijat työmaalla silloin, kun niitä tarvitaan.
Kyseessä on prosessi, joka pitää hallita lähtötiedoista vastaanottoon asti. Loppujen lopuksi kyseessä on simppeli asia isossa kuvassa, mutta käytännössä sen hoitaminen on työlästä ja ammattitaitoa vaativaa.
Korjaatko myös vapaa-ajalla?
Töissähän minun ei tarvitse oikeastaan käyttää muuta kuin suuta, puhelinta ja tietokonetta, joten tykkään puuhastella mökillä kaikenlaisia pieniä puhdehommia. Tykkään tehdä omin käsin, ja kun itsekin tekee edes pieniä rakennushommia, on parempi käsitys siitä, mitä ammattilainen tekee: millaisia työvaiheita siihen liittyy, mitä pitää ottaa huomioon jne. Arvostan kovasti ammattimiehiä, jotka työmaalla tekevät korkeaa ammattitaitoa vaativaa työtä.
Ammattilaiseksi tuleminen kuitenkin vaatii harjoitusta ja käytännön tekemistä, eikä koskaan ole valmis. Omalla kohdallani olen huomannut, että mitä kauemmin tätä työtä olen tehnyt, törmään yhä useammin asioihin, mitkä jo tunnen ja tiedän miten silloin pitää toimia. Mutta se ei tarkoita sitä, että olisin jo valmis, vaan aina tulee yllätyksiä ja uusi asioita. Joka hankkeessa on erikoispiirteensä, joihin en koskaan ennen ole törmännyt.
