Aloitetaan sieltä 90-luvulta:
– Lukion jälkeen maailma oli avoinna ja minulla oli mielessä kaikenlaista, mitä olisin halunnut tehdä työkseni – poliisista lähtien, Asta kertoo.
– Menin ensin ammattikouluun opiskelemaan kartoittajaksi ja miettimään, mitä haluaisin tehdä isona. Opiskelujen ohella ajoin taksia.
Kartoittajaa Astasta ei kuitenkaan tullut. Turun teknillisen ammattioppilaitoksen opettaja kannusti hakemaan rakennuspuolelle. Sinne Asta pääsikin, ja aloitti yhdyskuntatekniikan opinnot Turun ammattikorkeakoulussa. Koulua käytiin talvisin, ja kesäisin tehtiin työharjoitteluita, joihin ei kuitenkaan kovin helposti päässyt.
– Harjoittelupaikat piti etsiä itse, ja vuonna 1999 se oli naispuolisena melko haastavaa. Monesta paikasta vastattiin, ettei ole esimerkiksi sosiaalitiloja naisille, eikä voida ottaa töihin.
Pelastukseksi osoittautui kuitenkin ilmoitus koulun seinällä. Silloinen Tielaitos (sittemmin Tiehallinto) haki päällystys- ja kiviainesyksikköön insinöörioppilasta. Asta tuli valituksi tehtävään, ja kesätyö jatkui seuraavaan talveen – ja lopulta paljon pidemmällekin.
Tehtävästä toiseen – työnantaja mahdollistaa, työntekijä uskaltaa
Valmistuessaan vuonna 2002 Asta toimi päällystysprojektien projektivastaavana Tiehallinnon ylläpitourakoissa. Suurin urakka, jossa hän oli mukana, oli Paimio-Muurla-moottoritien rakentaminen, josta Asta teki myös insinöörityönsä.
– Projektivastaavana pääsin opettelemaan muun muassa työnjohtotehtäviä. Siitä etenin talous- ja toimintasuunnittelijan tehtäviin, jolloin tein tarjouslaskentaa ja seurasin projektien etenemistä johdolle raportoiden.
Tielaitoksesta tuli ajan myötä Tieliikelaitos ja lopulta Destia, jolta NCC osti päällysteliiketoiminnan vuonna 2012. Tuolloin myös Astan työnkuva muuttui.
– Tulin seuraavana päivänä töihin ja NCC:n Länsi-Suomen kiviainesyksikön aluejohtaja kysyi minulta, onko kiire ja tarjosi kiviainesyksiköstä myyjän pestiä. Totesin, etten ole koskaan myynyt mitään, mutta että kaipa senkin oppii, kun opetellaan.
Näin tapahtuikin. Astan asenne onkin, että aina kannattaa kysyä, ja kaikkea voi kokeilla.
– En ole kovin hyvä sanomaan ei, mutta kaikesta lopulta selviää.
Asta toimi pari vuotta myyntipäällikkönä ja lopulta myös Länsi-Suomen aluepäällikkönä, jolloin hänen tehtäviinsä kuului esimerkiksi asiakashallintajärjestelmän kehittäminen ja asiakkaiden kontaktointi. Vuonna 2015 Asta kiinnostui tuotantoinsinöörin paikasta, joka NCC:llä oli avoinna. Reipas lähestyminen tuotti tulosta, ja hän pääsi vastaamaan Suomen asfalttiasemien turvallisuudesta, laadusta ja toimintavarmuudesta pariksi vuodeksi, edeten tuotantopäälliköksi asti.
– Tuotantopäällikön tehtävä oli kuitenkin melko kiireinen ja stressaava, ja aloin pohtia työn keventämistä. Siitä päädyin nykyiseen tehtävääni. Pidän tästä paljon, saan käyttää asiantuntemustani ja nähdä, että siitä on muillekin iloa.
Asta on päässyt urallaan kokeilemaan useita eri tehtäviä. Se onkin hänen mielestään parasta rakennusalalla – leipääntymistä ei pääse tapahtumaan. Intoa on pitänyt yllä myös joustava työnantaja, joka on välillä tarjonnut uusia tehtäviä, ja toisaalta antanut mahdollisuuksia silloin, kun on itse ollut aktiivinen.
Avain mielekkääseen työhön on innostunut asenne. Asiat selviävät kysymällä ja kokeilemalla.
– Esihenkilöni totesi kerran, ettei hänellä ole koskaan ollut alaista, joka kyselisi niin paljon kuin minä, ja vielä järkeviä!
”Maailma muuttuu mukavammaksi sillä, että otetaan ihmiset ihmisinä”
Työturvallisuuspäällikkönä Asta näkee turvallisuuden ja vastuullisuuden kulkevan käsi kädessä.
– Johtajan tulee aina pitää mielessä, että rakennustyömaa on todella haastava toimintaympäristö jatkuvine muutoksineen: sääolosuhteet muuttuvat, toimitukset myöhästyvät, kulkureitit vaihtuvat. Haasteena on, että saa kaikki tahot työmaalla pysymään muutosten rytmissä.
Ihmiset tulisi Astan mielestä huomioida kokonaisuutena, eikä vain ”palikoina paperilla”. Avainasemassa on laadukas perehdytys, jolla varmistetaan hyvät lähtökohdat työhön.
– Rakentaminen on mitä suurimmassa määrin täyttä yhteistyötä. Työmaalla ei olla yksittäisiä pelaajia vaan joukkue, jossa työnjohtaja on valmentaja. Vastuullisuus on sitä, että työnantaja mahdollistaa työnjohdolle riittävästi aikaa perehdyttää työntekijät ja käydä läpi, miten työtä tehdään turvallisesti.
Turvallisuus paranee, kun jokainen ymmärtää oman työnsä vaaranpaikat ja sen, miten oma työ vaikuttaa muihin. Lopulta kyseessä ovat kuitenkin ihmishenget.
– Avoin vuoropuhelu ja tiedonkulku eri osapuolten välillä on tärkeää, koskaan ei ole liian kiire siihen. Nykymaailmassa on tietoa vaikka kuinka, haasteena onkin jalkauttaa ja saada jaettua sitä.
Nina Lampén
Rakennusteollisuus RT
Kiinnostavatko uudet uramahdollisuudet rakennusalalla? Katso avoimet työpaikkamme.
