Näkymät

Alkupamauksesta kummituksiin – blogikuulumisia Kuopion museon työmaalta

Freskoja, kummituksia ja mammutti. Vuonna 1907 valmistuneen Kuopion Museon peruskorjaus- ja laajennushankkeessa rakentajat pääsevät kokemaan todellista historian havinaa. Kirvesmies Jukka Laurio kirjoittaa museon työmaalta blogia, jossa hän kertoo mietteitään ja työmaan kuulumisia. Tässä koonti blogista kahden ensimmäisen kuukauden ajalta, olkaa hyvät.

Alkupamaus

“Kaikki muuttuu. Vierii tässä vuosisatoja. Tuskin tarunakaan on silloin enää säilyneet tämän ajan kiistat. Vaan talo tässä voi seistä vielä yhteishengen, yhteistyön todisteena.”
Näin lausui Benjamin Ståhlberg 10.10.1905 Kuopion museon peruskiven muuraustilaisuudessa.

Ja nyt historia ja tulevaisuus lyövät kättä, kun Kuopion Museon saneeraus- ja laajennushanke on saatu käyntiin. Edelleenkin yhteishengen ja yhteistyön todisteena. Myös käyttäjät ovat saaneet olla vaikuttamassa toteutukseen ja toiveita on otettu huomioon.

Arvorakennuksen saneeraus vaatii erityistä suunnitelmallisuutta ja huolellisuutta, sekä kunnioitusta menneiden sukupolvien työtä kohtaan. Tärkeät yksityiskohdat on säilytettävä.

Työmaan vanhimmalla osalla on tehty rakenteiden suojauksia ja haitta-ainepurkuja, asbestit ym. Alakattoja ja väliseiniä on purettu. Palokunnan siiven kaksi ylintä kerrosta on murennettu pois. Kaikista häiritsevintä lähialueiden kannalta on ollut vanhan väestönsuoja purkuun liittyvä meteli, mutta se ei onneksi tee niin paljon haittaa kuin Kuopion pommitukset alkutalvella v. 1940.

Nyt puretaan vanhoja rakenteita tulevaisuutta varten.

Havina

– Tästähä sitä on ennennii kulettu.
– Kuulkeeha hyvä rouva, ei myö teitä vielä monttuun piästetä.

Museon remontti on pakottanut ahkerat kirjaston käyttäjät ja muut kulkijat etsimään uusia reittejä ja olemme opastaneet merkein ja myös huastelemalla löytämään oikean tien.

Näin keskeisellä paikalla remontin aloittaminen on aina haasteellista liikennejärjestelyjen suhteen, jotta työmaaliikenne ei vaarantaisi sivullisten turvallisuutta. Nyt vielä lumipenkat ovat helpottamassa meitä, mutta vilkkaana kesäkautena liikenteen lisääntyessä siihen tulee entistä enemmän kiinnittää huomiota.

Museon remontti kiinnostaa paljon paikallisia immeisiä mutta myös muualla asuvia. Useimmin esitetty kysymys remontista on, että mitä Mammutille kuuluu. Mammutille kuuluu hyvää. Hänen vaikuttava valtavuutensa on suojattu hyvin ja hänelle on rakennettu skeittilauta, jolla onnistuu siirtely paikasta toiseen remontin edetessä. Hän on myös luonut lämpimän tunnesiteen remonttiporukkaan, joka varmasti palaa luokseen vielä vuosia remontin valmistumisen jälkeen.

Olen muuten huomannut, että työmaalla on hyvä pitää kuulosuojaimia.

Siellä on niin voimakas tuo historian havina.

Kuopion museon mammutti

Rakentajat

Rakentajat-freskoKuopion museon pääportaikon päätyseinää koristaa Juho Rissasen (9.3.1873-11.12.1950) fresko, Rakentajat. Juho Rissanen on Kuopiossa syntynyt taidemaalari, joka on useissa töissään kuvannut työntekoa, iloa ja surua. Töissään on kuvattu olevan aina lämminhenkisyyttä. Fresko-tekniikkaa hän kävi opiskelemassa Italiassa.

Fresko on maalattu rapattuun seinään v. 1909 ja se on suojattu saneeraustöiden ajaksi vanerein, jotka ovat irti maalauksesta. Fresko-seinään on lisäksi asennettu tärinämittari, joka seuraa koko ajan seinään kohdistuvia rakennusaikaisia tärinöitä vaurioiden välttämiseksi.

Työmaan turvallisuutta arvioivassa TR-mittauksessa tuo maalaus ei saisi monta pistettä. Henkilökohtaisesta riskin otosta napsahtaisi jokaiselle miinukset. Nykyajan vaatimia kypäriä, suojalaseja ja turvakenkiä ei ole kenelläkään. Työvaatetilauskin näyttää olevan tekemättä. Koneet ja välineet näyttäisi olevan ehjiä ja työmaan järjestys hyvä.

Kuitenkin riisuessaan rakentajat Rissanen tuo hyvin esiin rakennustyön fyysisyyden, mitä se on vielä nykyäänkin, vaikkakin kevennettynä. Samalla teos kuvaa hyvin yhteistyön merkitystä rakennushankkeen onnistumiseksi.

Varjona seinällä

Tällä viikolla kirvesmiehestä kuoriutui dokumentoijan kuljettaja-assistentti. Ohjelmassa oli museorakennuksen ulkoseinien rappauspintojen dokumentointi.

Työ vaati tietenkin henkilönostimen ja koko rakennuksen ympärikiertämiseen paras valinta on kuukulkija. Kaikille työmaalle tuleville henkilönostimille tehdään tarkastus ennen käyttöönottoa. Kaikissa nostimissa ovat perustoiminnot lähes samanlaiset, mutta hätälaskutoiminnot usein eroavat toisistaan. Vaikka olisikin suorittanut henkilönostinkoulutuksen, niin silti on aina luettava käyttöohjeet. Tarkastus kuuluu työmaan turvallisuussuunnitelman mukaiseen toimintaan.

Dokumentoinnin kohteena oli vanhan museorakennuksen ulkoseinien rappaukset, niiden paksuus, kunto ja liittymät ikkunoihin ja muihin rajapintoihin. Esille tulivat ns. hätäpaikkaukset kuin myös valumavesien aiheuttamat vauriot ja alkavat vauriot. Dokumentointi on pääasiassa valokuvaamista, mittaamista ja mallintamista, joihin Minna Halosella on vahva kokemus. Vaikka olen ollut mukana tekijänä monissa museoviraston kohteissa Olavinlinna mukaan lukien, niin tämä dokumentointimatka kuukulkijalla oli erilainen verrattuna tavalliseen kuntokartoitukseen. Välillä asettelin mittaa ja välillä olin varjona auringon edessä. Etukäteen tehty kuvaussuunnitelma nopeutti työtä ja turhat nostimen liikkeet jäivät pois.

Nykyinen digikameratekniikka helpottaa kaikenlaista arviointia. Kuvaa zoomaamalla näkee tarkkojakin pieniä yksityiskohtia, kuten tässä blogikuvassa. Näkee kuluneen pinnan, lohkeilleen maalin, harmaita viiksikarvoja ja ajamattoman parran. Ja kylmän talvisen viiman.

Kirvesmies Jukka Laurio
Kuva: Minna Halonen

Kummitus

Kuopion museossa asuu kummitus. Menneiltä vuosilta on paljon varmoja havaintoja. Hän on silloin tällöin vilahtanut hahmona valvontakamerassa. Työmaata jatkuvasti seuraavan raksakameran tallenteiden perusteella hän ei ole poistunut rakennuksesta, vaan jatkaa oleiluaan museossa remontista huolimatta.

Hänen on kerrottu asuvan ullakolla ja kävelevän toisessa kerroksessa öiseen aikaan ja etenkin sunnuntaiaamuisin. Purkutöitä on tehty kaikissa kolmessa kerroksessa ja alipaineistus on ollut käynnissä pölyn hallitsemiseksi purkutilassa. Hiemanhan sinne jää leijumaan pölyä, joka laskeutuu iltaisin lattialle imuroitavaksi, mutta yleensä toisen kerroksen pölyissä näkyy aamuisin jälkiä. Ja yleensä metrimitta ei löydy samasta paikasta mihin sen edellisenä päivänä jätti.

Työmaan huputus on alkanut. Sääsuojan telineiden rakennus alkoi Kauppakadun puolelta ja jatkuu kiertäen Maaherrankadun päädyn kautta sisäpihalle. Telineiden valmistuttua nostetaan museon päälle suojakatos, jonka jälkeen kattojen pellitysten ja tukirakenteiden purkaminen voi alkaa. Sääsuojan rakentamisella varmistetaan työmaan hyvä kosteudenhallinta, sekä ehkäistään kummituksen kastuminen ja vilustuminen.

Hyvin suunniteltu rakentaminen ottaa kaikki osatekijät huomioon.

Kummituksen jälkiä

Jukka Laurio
Kirvesmies, NCC

Vierasbloggaaja