Huomenta Hilla, millainen päivä tänään on luvassa? Miten yleensä suunnittelet työpäiväsi ja tavoitteesi?
Tänään olen töissä kotitoimistolla, ja Teams-kokouksia on jälleen luvassa useampi. Lähityössä toimistolla rooliini on kuulunut paljon muiden ohjaamista ja auttamista, ja työpäivät ovat muotoutuneet usein lennosta. Korona-aikana töitä onkin tullut suunniteltua etukäteen paremmin, ja työn rutiineja on täytynyt pohtia ihan eri tavalla. Keskeytyksetöntä työaikaa on kertynyt huomattavasti enemmän. Esimiehenä olen kuitenkin myös huolehtinut siitä, että viestittelen ja soittelen työntekijöille, ja että pystymme etäyhteyksistä huolimatta kehittämään asioita yhdessä. Päivittäiseen yhteydenpitoon meillä on käytössä Slack-alusta, jossa vaihdamme viestejä hankekohtaisilla sekä yhteisen rupattelun kanavilla.
Suunnittelen työpäiviä etukäteen myös yksinkertaisesti merkitsemällä kaiken kalenteriin ja varmistamalla aina edellisenä iltana, mitä seuraavana päivänä on luvassa – tämä toimii myös henkisenä valmistautumisena uuteen työpäivään. Tällaisia työpäiväni yleensä tiivistetysti ovat – paljon kommunikointia eri ihmisten ja osapuolten kanssa, myös näin etäaikana. Pidän yleisesti järkevänä ja tehokkaana, että kokouksia saadaan nyt järjestettyä Teamsin välityksellä etänä. Jatkossa toivoisinkin, että etäkokouksia hyödynnettäisiin edelleen, ja että kasvokkain ja etänä tapahtuviin kokouksiin löydettäisiin sopiva balanssi.
Kuinka pitkältä ajalta tunnet NCC:n?
NCC on minulle tuttu oikeastaan koko siltä ajalta, kun olen itse alalla toiminut. Arkkitehtiopinnoissani minulla tuli vuonna 2006 eteen pakollinen työmaaharjoittelu, jolloin tutustuin hieman tarkemmin kaikkiin isoihin rakennusliikkeisiin – en lopulta koskaan päätynyt NCC:lle harjoitteluun, mutta yritys oli jo tuttu, kun vuonna 2017 ensimmäisen kerran virittelimme yhteistyötä. Ensimmäinen lähemmin tapaamani NCC:läinen oli nykyinen Erikoisprojektien yksikön toimialajohtaja Frej Weurlander, jonka kanssa aloimme kartoittaa mahdollisia yhteistyöprojekteja ja sen myötä myös lähdimme osallistumaan ensimmäisiin kilpailuihin porukalla.
Millaista yhteistyö NCC:n kanssa on?
Kun yhteisiä projekteja sitten käynnistyi, tuli tutuksi tietysti paljon laajempi joukko asiantuntijoita. Olen itse ollut oikeastaan kaikissa yhteistyöhankkeissamme mukana hankkeen ohjaustehtävissä, eli tarkastellut projektia kokonaisuutena meidän arkkitehtien puolelta sekä toiminut pääsuunnittelijan ja pääsuunnittelijan varahenkilön tehtävissä itse projekteissa. Jos mietin tilannetta, mistä yhteistyötä on aikoinaan lähdetty viemään eteenpäin, löytyi meille mielestäni nopeasti yhteinen kärki, jonka pohjalta allianssihankkeista lähdettiin yhdessä kilpailemaan – me kaikki olemme halunneet olla mukana projekteissa, joissa vuorovaikutuksella sekä käyttäjien ja tilaajan kuuntelemisella on merkitystä.
Mitä odotat yhteistyön tuloksena?
Tiedän NCC:n olevan laatutietoinen ja sitä kautta myös varovainen toimija, jolla on kohteiden suhteen hyvin tarkka profiili. Me arkkitehdit lähdemme usein melko rohkeastikin tekemään tarjousta kaikenlaisiin kohteisiin ja erilaisille rakennuttajille, mutta NCC harkitsee aina tarkoin kunkin hankkeen taustat ja taloudellisen tasapainoisuuden. Arvostan sitä, että NCC:n kanssa toimiessani tiedän projektin talousyhtälön olevan kunnossa, ja ettei NCC lähde toteuttamaan mitään riskialttiisti. Arkkitehdin näkökulmasta itse olisin joskus valmis ottamaan isompia riskejä ja kokeilemaan myös suunnittelussa ennalta tuntemattomia ratkaisuja, mutta meillä on tietysti ihan eri lähtökohta kaikkeen rakentamiseen. Ajattelen, että roolimme suunnittelijana on ehdottaa ennakkoluulottomasti uusia ideoita, ja rakentajan roolina on puolestaan huolehtia rakennettavuudesta. Vuoropuhelulla löytyy paras ratkaisu. NCC:n kanssa asiat on tehty aina hyvin johdonmukaisesti. Tärkeää on myös yhteishenki ja toisiin luottaminen.
Mikä sinua innostaa työssäsi eniten?
Uuden keksiminen ja oivaltaminen – tai toisinaan myös vanhojen palasten sovittaminen yhteen uudella tavalla. Oivaltaminen ja keksiminen ovat itsessään jo ihan ne ensisijaiset asiat, miksi olen arkkitehtuurin alalle hakeutunut. Uskon, että luovalla alalla jokaisella täytyy olla se into palasten paikoilleen loksauttelemiseen. Kaikki tekevät sitä alan sisällä omissa rooleissaan ja omassa mittakaavassaan, mutta kaikilta sitä intoa on löydyttävä. Minun roolini on katsoa isoa kuvaa, ideoida hankkeita alkuun, ja samalla autan työkavereita, jotka loksauttelevat hankkeiden sisällä palasia tarkemmassa mittakaavassa. Se sopii minulle hyvin.
Mitä arvostat eniten työkavereissasi?
Intoa ja halua kehittyä, oppia ja tehdä aina parhaansa. Nämä ovat sellaisia piirteitä, jotka innostavat muitakin ja saavat porukan toimimaan yhteen. Olemme pyrkineet rakentamaan työporukkamme sellaiseksi, että kaikki mukana olevat kykenevät jakamaan omia keksintöjään ja oivalluksiaan myös muille. Olen siitä kiitollisessa asemassa, että olen päässyt vaikuttamaan omaan työyhteisööni ja saanut jokaisen ihmisen sinne haastatella – mielestäni meillä onkin tällä hetkellä loistava työporukka.
Mitä toiveita sinulla on tulevaisuudelta?
Olen pohtinut, miten haluamme kehittyä yrityksenä. Perustaessamme toimiston asetimme tavoitteeksi kehittyä nimenomaan koulusuunnittelijoina ja tehdä varsinkin pääkaupunkiseudulla kiinnostavia oppimisrakennusten hankkeita. Näitä projekteja olemme päässeet tekemään todella hyvin. Tavoitteen toteutumisessa yhtenä isona yhteistyökumppanina onkin ollut NCC, jonka kanssa olemme toteuttaneet koulujen allianssihankkeita. Oppimisrakennukset kiinnostavat meitä edelleen, ja niitä halutaan tehdä jatkossakin.
Olemme viime vuosina alkaneet tarjoamaan enemmän myös kaupunkisuunnitteluun liittyviä töitä. Meillä on toisena toimialana asumisen suunnittelu siten, että pystymme esimerkiksi tekemään korttelitutkielmia monipuolisiin asumista ja yhteisöllisiä tiloja sisältäviin kaavoihin. Erityisen kiinnostavaa onkin se, miten eri rakentamisen typologiat voivat sekoittua tulevaisuudessa. Uskon, että rakennusten yksittäiset käyttötarkoitukset alkavat vähitellen sulautua toisiinsa. Uusista koulurakennuksista halutaan tehdä monikäyttöisiä ja niissä on huomioitu entistä paremmin myös iltakäyttötoiminta. Jatkossa eteen voi tulla sellainen tilanne, ettei rakennuksia toteuteta enää yhtä voimakkaasti tiettyä käyttöä varten, vaan enemmänkin hybridimallilla – yhdessä korttelissa saattaa asuntojen ja koulun lisäksi olla julkista palvelutilaa, ja tilat voivat joustaa päivän mittaan eri käyttöihin. Voisin kuvitella, että julkiset palvelut saattavat tulevaisuudessa hajaantua asuinalueille sen sijaan, että ne keskittyvät yhä isommiksi kokonaisuuksiksi kasvukeskuksiin. Etäyhteydet ja virtuaalitoiminta mahdollistavat osaltaan sen, ettei yksi fyysinen tila palvele enää vain yhtä käyttötarkoitusta. Tämän ajatuksen nimissä haluamme tietenkin myös vahvistaa oman suunnittelutyömme monialaisuutta, jotta meillä olisi kokonaisvaltainen ymmärrys ja valmius vastata tulevaisuuden rakentamisen tarpeisiin.
Juttusarjamme nimi on Aamukahvivieras: Miten ja missä sinä juot aamukahvisi?
Nykyisessä etätyöarjessa juon aamukahvini pääosin kotitoimiston ääressä. Yhtiökumppanini ja puolisoni Anssi yleensä keittää kahvin mutteripannulla ja minä juon sen kauramaidon kera. Toimistolla meillä on käytössä Jura-kahvikone – siellä kahvini yleensä unohtuu kahvikoneelle tunniksi ja päädyn lopulta juomaan kylmää kahvia. Ihan hyvin onkin siis maistunut tämä kotikahvikin näin vaihteeksi.
Haluatko lähettää jotain terveisiä blogin lukijoille?
Nyt kun ehdin jo hieman haastaa ajatusta tulevaisuuden rakentamisen typologioista, niin heitän siihen liittyen ajatushaasteen: mihin näette toimitilarakentamisen kehittyvän? Onko meillä tulevaisuudessa ollenkaan olemassa jakoa toimitiloihin ja asumiseen, vai toteutuvatko nämä samoissa rakennuksissa tai kortteleissa? Tässä pitkän tähtäimen pohdintaa tulevaisuuden varalle. Toistaiseksi näyttää siltä, että kunnat rakennuttavat lähivuosina edelleen meille tuttuja kouluja, liikuntatiloja ja julkisia rakennuksia. Lähdetään tekemään yhdessä seuraaviakin hankkeita!
