Vähähiilisyys ja resurssitehokkuus ovat jo keskeisiä rakentamisen teemoja, sillä rakennusten hiilijalanjäljen laskenta on tulossa pakolliseksi vuonna 2023. Lisäksi asiakkaamme ovat aiheesta kiinnostuneita ja haluavat, että rakennukset tukevat heidän omia vähähiilisyystavoitteitaan. Myös NCC:llä on selkeä tavoite torjua ilmastonmuutosta.
Kaikista rakentamisen kestävän kehityksen teemoista voimakkain tällä hetkellä selvästi on vähähiilisyys. Pelkästään ilmastonmuutos on hyvä perustelu siihen, mutta on toki muitakin syitä, jotka vaikuttavat käytännön tekemiseen jo nyt.
Tässä kolme selkeää ajuria vähähiilisyyteen:
- Yksiselitteisin näistä ajureista on lainsäädännön muutokset: Suomessa rakennusten hiilijalanjäljen laskenta on tulossa pakolliseksi vuonna 2023 ja rakennusten hiilijalanjäljelle on tulossa raja-arvot vuonna 2025.
- Asiakkaamme ovat entistä kiinnostuneempia vähähiilisyydestä ja monilla heistä on jo omia kunnianhimoisiakin vähähiilisyystavoitteita.
- Yritysten oma tahto torjua ilmastonmuutos. NCC:llä on pitkä historia ympäristöön liittyvien toimien pioneerina ja meidän tavoitteemme on olla ilmastoneutraali viimeistään 2045. Me haluamme ehdottomasti olla osa ratkaisua, ei osa ongelmaa.
Miten rakentaminen muuttuu vähähiilisyyden myötä?
Selkein muutos on se, että vähähiilisyydestä tulee osa rakentamisen prosessia. Vähähiilisyys pitää ottaa huomioon kaikissa rakentamisen vaiheissa: rahoituksessa, hankkeen valmistelussa, suunnittelussa, rakentamisen valmistelussa, rakentamisessa, käyttöönotossa ja myös käytön aikana ja sen jälkeen. Tätä muutosta kiihdyttävä seikka on ehdottomasti vihreän rahoituksen mekanismit.
Valmisteilla on parhaillaan pian käyttöön otettava EU-taksonomia, jolla arvioidaan erilaisten taloudellisten aktiviteettien ympäristövaikutuksia suhteessa taksonomian ympäristötavoitteisiin siten, että esimerkiksi ilmastonmuutosta torjuvat toimet voidaan tunnistaa. Näille tunnistetuille toimille voidaan myöntää rahoitusta edullisemmilla ehdoilla tai sijoitusrahasto voi olla erikoistunut positiivisia ympäristövaikutuksia tekeviin yrityksiin. Tällä rahoituksen muutoksella voi olla huomattava kerrannaisvaikutus esimerkiksi vähähiilisten hankkeiden kannattavuuteen ja kysyntään.
Mitä vähähiilisyys sitten on?
Määritelmiä sille on valmisteltu pitkään ja esimerkiksi Green Building Council Suomi on työstänyt omaansa. Varsinaisia raja-arvoja ei kukaan ole vielä asettanut, vaikka nekin lainsäädännön muutosten myötä ovat tulossa. Turvallinen lähtökohta lähestyä vähähiilisyyttä on kahden siihen oleellisesti liittyvän tekijän kautta. Ensinnäkin, jotta voidaan puhua vähähiilisyydestä pitää tuntea rakennuksen hiilijalanjälki. Tämä on välttämätöntä, jotta sitä voidaan esimerkiksi nyt tai myöhemmin verrata muihin hankkeisiin tai raja-arvoihin.
Toiseksi, jotta voi puhua vähähiilisyydestä, pitää tehdä toimenpiteitä, joilla hiilijalanjälkeä voi pienentää. Rakennuksen rakentamisen prosessin aikana pitää toteuttaa keinoja, joilla on hiilijalanjälkeä pienentävä vaikutus. Lisäksi näiden keinojen vaikutus pitäisi olla laskettavissa.
Mitä alalla pitää tehdä toisin ja mitä uusia asioita pitää oppia, jotta rakentamisesta tulee vähähiilistä?
Ennen varsinaisiin muutoksiin menemistä on syytä tarkastella vielä rakentamisen prosessia laajemmin vähähiilisyyden näkökulmasta. Kun katsotaan rakentamisen kasvihuonepäästöjen oletettua kehitystä, materiaaleista johtuvien päästöjen vaikutus tulee vain korostumaan ja sitä kautta materiaalien käytön merkitystä on syytä nostaa esiin. Tarkasteltaessa vähähiilisyys on syytä mainita myös resurssitehokkuus eli käytännössä materiaalien tehokkaaseen käyttöön pyrkiminen, mikä on pidettävä lähtöolettamana, kun puhutaan vähähiilisyydestä. Täten onkin loogista puhua vähähiilisestä ja resurssitehokkaasta rakentamisesta.
Tulevat muutokset on johdettavissa vähähiilisyyden määritelmästä. Meillä pitää olla keinoja hallita hiilijalanjälkeä ja parantaa resurssitehokkuutta. Meillä pitää olla koko hankkeen ajan käsitys siitä, miten rakennuksen hiilijalanjälki on kehittymässä. Tällä on suora analogia kustannusarvioihin: on siis tärkeää ymmärtää, että molempien tarkkuudet riippuvat tehdyistä päätöksistä esimerkiksi luonnossuunnittelussa ja materiaalienvalinnassa sekä asioista, joihin on muuten sitouduttu. Oleellisinta on ymmärtää, että molempien tarkkuudet kehittyvät hankkeen aikana. NCC:llä tämä yhteys tulee olemaan erityisen vahva, koska meillä käytössä olevassa kustannusarviotyökalussa hiilijalanjälki tullaan arvioimaan samalla, kun kustannusarvio tehdään ja se tulee perustumaan samoihin olettamiin kuin kustannusarviokin. Pitää myös muistaa, että samoin kuin kustannusarvio ei ole sama kuin toteutuneet kustannukset, niin hankkeen alussa tehty hiilijalanjäljen arvio ei ole sama asia, kuin lopullisen elinkaarianalyysin tulos.
Vähähiilisen ja resurssitehokkaan rakentamisen keinot pitää myös hallita siten, että niitä voidaan tarjota ja toteuttaa menestyksekkäästi projekteissa. Keinoja pitää suunnitella, kehittää ja valmistella ennen niiden soveltamista ja niitä pitää myös kehittää koko ajan lisää.
Nämä keinot voivat liittyä
- käytönaikaisen energiatehokkuuden parantamiseen, esimerkiksi A-energialuokan rakennusten rakentaminen
- uusiutuvan energian käyttämiseen eri toiminnoissa tai sen tuottamiseen esim. aurinkopaneeleilla
- rakentamisen prosessin energiatehokkuuteen työmaan lämmityksessä ja hyvässä olosuhdehallinnassa, tai työmaan logistiikkaan ja siihen, mistä ja millä välineillä materiaaleja kuljetetaan
- materiaalitehokkuuteen eli hukan vähentämiseen ja siihen, miten tehokkaasti materiaaleja ja niiden ominaisuuksia hyödynnetään
- vähähiilisten materiaalien esimerkiksi puun ja vihreän betonin käyttöön.
Kaikki on siis kasassa: tavoite, keinot ja vaatimukset. Meillä on myös tahtoa ja osaamista. Rakennusala on hereillä ja toimii. Tietoa on kerätty toiminnan pohjaksi, hihat on kääritty ja tietoa sovelletaan jo tuotannossa. Tämänkin ongelman osaamme ratkaista ja muutoksen pystymme tekemään yhdessä asiakkaiden, viranomaisten, tutkijoiden ja muiden rakennusalan toimijoiden kanssa.
