Mistä kaikki kaupunkiemme katujen, seinien, talojen ja puistojen materiaalit tulevat ja minne ne ovat matkalla? Oletko koskaan ajatellut rakennettua ympäristöämme materiaalipankkina tulevaisuuden ympäristöillemme? Jos haluamme kuluttaa vähemmän, on keksittävä luovia tapoja uusien ympäristöjen kehittämiseksi tuottamatta lisää materiaa.
Huhtikuun alussa innokas kiertotalousviritteinen yhteisömme teki visiitin Amsterdamiin tavoitteenamme luoda päräyttäviä, terveellisiä ja toimivia kaupunkeja Suomeen. Green Building Council Finlandin johtama retkue vieraili kahden päivän aikana kohteissa, joissa kiertotalousajattelu oli viety todella pitkälle, mukaan lukien ABN-AMROn CIRCL, Edgen Olympic, Ilmarisen puoliksi omistama The Cloud ja materiaalipasseja luova Madaster. Kiertotaloushengen mukaisesti yövyimme Conscious -hotellissa, keskustelimme paikallisten väyläviranomaisten kanssa kiertotalouden tahtotilasta sekä vierailimme C-creatorsin luona.
Tahtotila jäte- ja ylikulutusongelmien taklaamiseen ja kiertotaloudesta liiketoiminnan tekemiseen on Amsterdamissa käsinkosketeltavaa. Useat toimijat tavoittelevat kierrätetyimmän talon titteliä luoden huikeita kiertotalousesimerkkejä ympäri kaupunkia. Paikallinen Green Building Council pyrkii ajamaan esimerkiksi BREEAM-sertifioinnin osaksi kiertotalousosiota, koska paikallisten lähteiden mukaan BREEAM ei ota näitä vielä pisteytyksessään huomioon.
Onko kiertotalous hypeä vai skaalautuvaa liiketoimintaa?
Kaiken hypen keskellä oli kuitenkin hahmotettavissa, että ratkaisujen skaalaaminen on haastavaa – todella toimiakseen ja skaalautuakseen rakentamisen kiertotalous vaatisi koko markkinan radikaalia läpinäkyvyyttä ja siirtymistä osaoptimoinnista kokonaisvaltaiseen ajatteluun. Lisäksi suurin osa esimerkeistä keskittyivät löytämään ratkaisuja siihen, miten uudet rakennusmateriaalit voidaan hyötykäyttää uudestaan 50-100 vuoden päästä rakennusten toiminnallisen iän tullessa vastaan, mutta täysin kierrätetyistä materiaaleista rakennettuja esimerkkejä oli vähän.
On mahtavaa, että materiaalien uudelleenhyödyntämistä mietitään kehdosta kehtoon filosofian mukaisesti, mutta tämänhetkisen materiaaliylikulutuksen ja ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta olisi kuitenkin keskeistä yrittää ratkaista myös vanhojen rakennusten purkujätteiden haasteita. Esimerkiksi NCC:n konsepti Vastuullisesta työmaasta on pioneerityötä ja mahtavaa edistystä, mutta koko ajattelu pitäisi pystyä viemään vielä paljon pidemmälle talojen materiaalivalintoihin ja suunnitteluvaiheeseen kansalliselle tasolle.
Amsterdamin visio on olla täysin kiertotalouteen pohjaava talous vuoteen 2050 mennessä, mikä tarkoittaisi, että vain 3 % kaikesta materiaalista menisi hukkaan 97 % pysyessä loopissa. Vierailujen yhteisviesti oli selvä: luodaksemme kestävän teollisuuden alan meidän on ajateltava rakennetun ympäristön suunnittelu uudestaan. Kiertotalouden skaalautuminen vaatii pääsyä lyhyen aikavälin kannustimista ja osaoptimoidusta ratkaisuista yhteiseen visioon ja kannustimeen eri osapuolten välillä.
Kahdeksalla äärimmäisellä teolla lähemmäksi looppia
Reflektiona näkemällemme ja kuulemallemme koostin kahdeksan tekoa, jotka auttaisivat meitä pääsemään lähemmäksi kuvailtua kiertotalousrakentamista:
- Ole rohkea
- Ota kiertotalous kantavaksi filosofiaksi
- Kokeile
- Mieti mistä suunnittelemasi materiaalit tulevat
- Suunnittele ratkaisut niin, että sen materiaalit voidaan jatkohyödyntää rakennuksen purun jälkeen
- Luo avoin materiaalikirjasto olemassa olevasta rakennuskannasta
- Ratkaise logistinen materiaali- ja aikaongelma työmaiden ja hankkeiden välillä
- Skaalaa yhteistyöllä ja läpinäkyvyyttä lisäämällä materiaaliymmärryksen lisäämiseksi
Ikävä kyllä muutos on täynnä riskejä. Se vaatii avointa yhteistyötä ja ennen tekemättömien asioiden kokeilemista. Aloitetaan rohkeuden kasvattamisesta ja jatketaan koko matka skaalaamiseen.
Tervetuloa mukaan ympyröihin! eveR agaiN
P.S. Onnekkaasti tekoja tuli juuri kahdeksan, sillä filosofi Esa Saarisen tituleeraamia sanoja lainatakseni: 8 on hieno luku – sehän on kuin ääretön erektiossa.
Piia Kauppinen
28 huhtikuuta, 2019 22:28Oikein hyvä kirjoitus. Tästä tuli heti mieleen ystävän vuora-asunto Hollannissa jonne rakennettiin keittiö ja wc/suihkutilat, kun edellinen vuokralainen oli kierrätystaloudellisesti ottanut omat mukaansa. Muistin heti myös Raahen Kummatin elementti kierrätys projektin. Kun Oulun Kaukovainion kerrostaloja aletaan purkamaan olisikohan siinä materiaalia kirrättämiskirjastoon?
Eelis Rytkönen
29 huhtikuuta, 2019 09:23Moro Piia!
Kiitokset kommentistasi. Tokihan Hollannin esimerkki väistämättä kyseenalaistaa, että missä kaikessa kannattaa tavarastaan pitää kiinni, ja millä aikavälillä mikäkin homma on ekologista. Kannattaako osaoptimoida omaa tekemistä vai katsoa kokonaiskuvaa? Toisaalta pahimmassa tapauksessa molemmat kämpät olisi uudelleenkalustettu ja vanhat heitetty kaatopaikalle.
Pitääpä seurata Kaukovainion kerrostalojen purkuhanketta ja tarkastella josko purettavaa voitaisiin jälleenhyödyntää, kiitos vinkistä!