Kiviainesalueet pääsääntöisesti sijoittuvat luontoarvoiltaan niukoille alueille. Niittyjä ei juurikaan enää nyky-yhteiskunnassa muodostu, mikä on vaikeuttanut monien tärkeiden lajien eloa. Esimerkiksi pölyttäjille ja perhosille niittykasvit ovat luontainen elinympäristö.
– Olemme kehittäneet NCC Kielo® -toimintatavan, jossa loppumaisemoinnin edistäminen aloitetaan jo toiminnan aikana. Suomessa haluamme tukea erityisesti niittyjen muodostumista, sillä tiedämme kaikki pölyttäjien tärkeyden ja siihen liittyvän akuutin uhan elämälle, NCC:n kiviaineksen kehitysjohtaja Taina Piiroinen sanoo.
Mäntsälässä ja Espoossa surisee
NCC Kielon ensimmäinen ja suurin versio löytyy Mäntsälän Ohkolasta. Siellä vanha, noin neljän hehtaarin louhinta-alue on täytetty puhtaalla, rakentamisen alta jääneellä ylijäämämaalla ja rakennettu niityksi. Eri lajeille on tehty alueelle soveltuvia, suotuisia kasvuympäristöjä. Niityn lisäksi on kolme keinotekoista suppaa, pirunpeltoa eli louhikkoa ja suurempia kivenjärkäleitä. Maaperän kosteus vaihtelee näin hyvin kuivasta ja karusta kosteaan. Alueella on myös lintutorni Helge Hirvinen sekä paikallisen toimijan mehiläispesiä, joista saadaan NCC Kielo -hunajaa.
Myös Espoon Ämmässuon ekoteollisuuskeskus Ekomon alueelle on rakennettu yhdessä kukkaniitty ja pörriäisbaarialue, joka on saanut NCC Kielo -statuksen. NCC on laatinut Kielo-toimenpiteille ja niiden vaikuttavuudelle pohjoismaiset kriteerit, jotta teot ovat käytännössä luonnon kannalta riittävän suuria ja merkittäviä. Biodiversiteettityön katsotaan olevan yritykselle elinehto tulevaisuudessa, joten toimintamalli on haluttu vakioida.
– Olen ollut kehittämässä Kielo-konseptia sen alusta alkaen ja onhan se hienoa, että tästä meidän ideasta tuli pohjoismaisesti tärkeä hanke koko konsernille. Saadaan olla tosi ylpeitä! Onkin aiheellista kiittää kaikkia vuosien varrella Kielo-hankkeissa mukana olleita ja erityisesti myös yhteistyökumppaneitamme, jotka ovat tuoneet luontoasiantuntemusta ja tehneet myös käytännön työtä luonnon hyväksi pitkäjänteisesti. Esimerkiksi yksi tällainen taho on Villi Vyöhyke ry, Taina Piiroinen kertoo.
Perhosen perässä Pornaisissa
Uusin NCC Kielo -alue sijaitsee Pornaisissa. Siellä aluetta hallitsee kirjoverkkoperhonen, jonka toukkapesueita on löydetty kiviainesalueen ympäriltä, sillä ne viihtyvät juuri avoimien alueiden reunamilla.
– Vastuullinen toiminta ympäristöasioissa on meillä tärkeää työtä jo lupaprosessienkin takia. On selvää, että Kielon tuoma ajattelumalli auttaa meitä myös monissa lupaprosesseissa. Se tarkoittaa, ettemme vähättele paikallista luontoarvoa, vaan päinvastoin nostamme sen keskiöön. Lupaprosessithan ovat pitkiä ja niiden kanssa tehdään joka tapauksessa paljon töitä, joten miksi emme tekisi sitä hyvässä yhteistyössä. Yhteiset arvot viranomaisten kanssa ovat hyvä pohja yhteistyölle, jolla oikeasti saadaan paljon hyvää aikaan, Taina Piiroinen iloitsee.
Pornaisissa esiintyvä kirjoverkkoperhonen on Suomessa rauhoitettu ja EU:n mukaan se vaatii erityistä suojelua. Perhosta voidaan käytännössä suojella sen toukkien suosimaa kangasmaitikkaa suojelemalla. Kiviainesalue on nyt tutkittu ja analysoitu, suojelutoimenpiteiden tuloksia seurataan vuosittain ja tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä tehdään asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä.
Suomalainen kuluttaa kuorma-autollisen kiviaineksia vuodessa
• Kiviaineksia, kuten soraa, hiekkaa, kalliomurskeita ja sepeleitä käytetään 100 miljoonaa tonnia vuodessa, kuorma-autollinen per asukas.
• Yhteen kerrostaloasuntoon kuluu 100 tonnia kiveä, omakotitaloon 3–4 kertaa enemmän.
• Kilometri maantietä syntyy 17 000–24 000 tonnista kiviaineksia.
• Peli- ja urheilukenttien päällysteisiin kiveä menee arviolta 50 000 tonnia vuodessa.
Infraa rakennetaan, korjataan ja hoidetaan vuosittain lähes yhdeksällä miljardilla eurolla:
• Hieman alle 60 % työstä julkiselle sektorille (kunnat 40 %, valtio 20 %)
• Loput 40 % yksityiselle sektorille, esim. talonrakennus- ja kaivosteollisuudelle
• Infra-ala työllistää suoraan 45 000 suomalaista
Lähde: Infra ry, www.rakennusteollisuus.fi