Ekologista kompensaatiota ei voida toteuttaa maksamalla rahallista korvausta haitan kärsijälle, vaan hyvityksen tulee tapahtua elolliseen ympäristöön kohdistuvalla toimenpiteellä. Rakennussektorin liiketoiminta liittyy vahvasti yhteiskunnalliseen toimintaan ja lähes kaikilla hankkeillamme on myös jonkinlainen elolliseen ympäristöön kohdistuva haitallinen vaikutus. Miten me voimme huomioida luonnon monimuotoisuuden toiminnassamme?
Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan minkä tahansa yhteiskunnallisesta toiminnasta aiheutuneen haitan hyvittämistä parantamalla elinympäristön tilaa jossain muualla. Tavoitteena on, ettei luonnon monimuotoisuudessa tapahtuisi heikennystä. Pienimmillään haitallisten vaikutusten ekosysteemiin voidaan ajatella olevan silloin, kun toimimme jo rakennetussa ympäristössä, jossa elollinen ympäristö on vahvasti ihmisen muokkaamaa. Näin on esimerkiksi kaupungeissa, joissa luontoympäristö on rakennettua puistoaluetta. Suurimmat vaikutukset toiminnastamme aiheutuu luonnontilaisissa ympäristöissä, jotka otetaan yhteiskunnalliseen käyttöön. Tällaisia voivat olla uudet aluekehityshankkeet, uusien liikenneväylien rakentaminen tai uuden kiviainesten ottoalueen avaaminen. Vähäisempää haitallista vaikutusta aiheuttavissa hankkeissa haitan on ajateltu korvautuvan saavutettavalla yhteiskunnallisella hyödyllä, mutta urbanisaation ja ilmastonmuutoksen edetessä elollisen ympäristön tilaa on hyvä tarkastella uudelleen.
Mitä voi tapahtua, kun monimuotoisuutta ei huomioida?
Toisinaan huomaamme elinympäristössämme muutoksia, joita saattaa olla vaikea ymmärtää tietämättä asioiden taustoja. Helsingistä uutisoitiin Tokoinrannan puiston vanhojen hevoskastanjoiden kaatamisesta, josta syystä puistoalue muistuttaa parhaillaan hakkuuaukeaa. Hevoskastanjoihin oli levinnyt puiden kuolemaan johtava bakteeri ja taudin leviämisen estämiseksi puut oli poistettava ja vietävä jätteenpolttolaitokselle poltettavaksi. Tautia ei ole varmuudella esiintynyt Suomessa aiemmin ja yhtenä syynä taudin ilmestymiselle on pidetty viimeaikaisia sääoloja. Bakteeri viihtyy kosteassa ja viileässä ilmanalassa, jollaisia muutamat viime talvet ovat olleet. Tokoinrantaan iskenyt tauti tappaa ainoastaan hevoskastanjoita, joten siitä ei ole uhkaa muille kaupungin puille. Mitä tekemistä puistopuilla on ekologisen kompensaation kanssa?
Kansantalouden tuottavuus on pitkälti riippuvainen luonnonvarojen hyödyntämisestä. Tuoreimman tilaston mukaan suomalainen materianotto luonnosta kokonaisuudessaan vuonna 2015 oli 540 miljoonaa tonnia, joka oli yhtä paljon kuin Venäjän öljyntuotanto. Olemme suoraan riippuvaisia erilaisista ekosysteemeistä. Myös luonnon positiivinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen on todistettu tutkitusti. Perinteisesti rakennamme itsellemme lajiköyhiä elinympäristöjä, esimerkiksi toteuttamalla puistoja vain yhdellä puulajilla ja aluskasvillisuutena leikattava nurmikko. Toki suunnittelu ja toteutus ovat muuttuneet monilajisuutta suosivammaksi. Monipuulajisesta Tokoinrannan puistosta ei kaikkia puita olisi tarvinnut kaataa.
Miten ohjata valintojamme?
Ekologiseen kompensaatioon liittyy myös kestävän kehityksen mukainen vastuullinen ajattelu ja toimintatavat. Kaikilla valinnoillamme on sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia, joita emme välttämättä huomaa niitä tehdessämme. Yksinkertaistaen ja useita mutkia suoristaen voisi kuitenkin sanoa, että esimerkiksi kierrätetyn tuotteen valinta vähentää elinympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia, ei köyhdytä luonnon monimuotoisuutta, ja siten vähentää myös ekologisen kompensaation tarvetta. Kaikkea tarvitsemaamme ei kuitenkaan ole tarjolla kierrätettynä, jolloin on tärkeää ottaa huomioon hankintojemme kierrätettävyys ja vastuullinen tuotanto. Koska lähes jokainen meistä haluaa käydä töissä, asua jossain ja vapaa-ajallaan tehdä jotain mielekästä – eikä ekologista kompensaatiota voi ostaa rahalla – on hyvä miettiä mihin ekologista kompensaatiota tarvitaan ja miten voisimme vähentää sen tarvetta. Mutta onko meillä työkaluja, joilla vähentää aiheuttamaamme negatiivista vaikutusta tai voimmeko tehdä valintoja, joiden kerrannaisvaikutuksena ei synny ekologisen kompensaation tarvetta?
Mitä NCC on tehnyt hyvitystarpeen pienentämiseksi?
Luonnon monimuotoisuuden osalta NCC on tehnyt jo useita vuosia töitä KIELO-ohjelman parissa, jolla kiviainestoimipisteisiin luodaan monimuotoisempia luonnonympäristöjä. Tämän lisäksi olemme käynnistäneet Metsähallituksen kanssa pilottihankkeen, jonka tarkoituksena on selvittää ekologisen kompensaation mahdollisuuksia ja vaikutuksia kehityshankkeissamme. Sadevesien hallintaan ja käsittelyyn olemme kehittäneet konseptin, jonka avulla vedet voidaan käsitellä kestävästi ja vastuullisesti monimuotoisten käsittely-ympäristöjen avulla. Erilaisten elinkaarihankkeiden myötä rakennamme tiloja, joiden haitalliset vaikutukset elinympäristöön ovat laajalti pienemmät kuin perinteisten hankkeiden.
Toisaalta meillä on tuotteita, joiden pienemmät haitalliset vaikutukset ovat helpommin nähtävissä. Esimerkkinä tällaisesta on NCC Green Asphalt, jonka hiilidioksidipäästö on merkittävästi perinteistä asfalttia alhaisempi. Lisäksi NCC Green Asphalt säästää neitseellisiä luonnonvaroja kiviaineksen ja bitumin tarpeen osalta, alentaa massanvalmistuksen energiankulutusta ja on siten ympäristövaikutuksiltaan vähemmän haitallinen kuin perinteiset asfaltit. Massan alhaisemman lämpötilan ansiosta päällystystyömaan työympäristö on miellyttävämpi ja elinkaariajattelun kannalta NCC Green Asphalt on kokonaisuudessaan järkevämpi valinta ottaen huomioon kestävän kehityksen kaikki kolme ulottuvuutta. Neitseellisten raaka-aineiden ja fossiilisten polttoaineiden vähentynyt tarve vaikuttavat kerrannaisesti myös ekologisen kompensaation tarpeeseen, jonka NCC Green Asphaltin osalta voidaan ajatella olevan alhaisempi kuin perinteisen asfaltin.
Nykyisen käsityksemme mukaan ekologinen kompensaatio ei suoraan ole sovellettavissa tai edes tarpeen suurimpaan osaan toimintaamme. Epäsuorat ja kerrannaisvaikutukset huomioiden voimme kuitenkin löytää monia yhtymäkohtia, joissa toimintamme saattaa aiheuttaa elinympäristön köyhtymistä. NCC:n kestävän kehityksen viitekehyksen avulla voimme ottaa huomioon näitä vaikutuksia ja suunnitella toimintaamme sellaiseksi, ettemme aiheuta turhaa haittaa elinympäristölle. Vastuullisilla valinnoilla voimme parantaa elinympäristön tilaa.
Jukka Viitanen
Kehitysjohtaja, Kestävä kehitys, NCC